On tullut pohdittua Minnin etupääongelmia ja ehkä oon keksinyt jonkinlaisen selityksen niille. Minnillähän on aina ollut huono hyppytekniikka, mutta en ole vaivautunut tekemään asialle mitään, sillä rimoja se ei juuri ole pudotellut. Se ei käytä takapäätään hypyillä kunnolla, vaan tekee kaiken työn etupäällä. Luulen, että tästä johtuu sen radanjälkeiset etupääongelmat. Sen etupää joutuu radalla liian kovalle rasitukselle, eikä se enää palaudu siitä niin kuin nuorempana. Normielämäähän Minni kestää ihan hyvin, ainoastaan agilityn jälkeen tulee näitä ongelmia.

Ratkaisuna ongelmaan oon pestannut Jussin opettamaan Minnille takapään käyttöä ja tekemään hyppytekniikkaharjoituksia. Siis jos se meinaa vielä Minnin kanssa kisata. Mehän käytiin Minnin kanssa Vapun hyppytekniikkakurssillakin pari vuotta sitten, joten Minnille sopivia harjoituksia on kyllä muistiinpanot täynnä. Tyhmä ohjaaja ei ole vain niitä aikaisemmin saanut aikaiseksi treenata. Katsotaan tuleeko tilanteeseen muutosta, mutta joka tapauksessa Minni kisaa enää vain harvakseltaan.

Nellin rapsuttelu on jatkunut jossain määrin edelleen ja koska se käynnistyy erityisesti takapäähän koskettaessa niin oon entistä vakuuttuneempi siitä, että lonkissa on nyt jotain vialla. Eilen käytiin rokotuksilla ja siinä yhteydessä kysyin eläinlääkärin mielipidettä asiaan. Nelli aristi jonkin verran lonkkien taivutuksia, joten koitetaan nyt kipulääkekuurilla loppuuko oireet. Nelli ei siten ainakaan enää tänä vuonna kisaa, mutta parit treenit se saa käydä Jussin kanssa.

Ihan liian pian loppui pikkukoirien aktiiviura. Saa olla kuitenkin onnellinen, ettei kummallakaan ole vakavampia sairauksia, jotka oikeasti haittaisi arkielämää. En kyllä tällä kokemuksella pysty suosittelemaan cavalieria kenellekään harrastus- tai edes kotikoiraksi. Sen verran niillä on kaikenlaista kremppaa koko ajan ja siihen vielä kaikki perinnölliset sairaudet päälle. Uutta pientä harrastuskoiraa tekee kovasti jo mieli, mutta ainakin muutama vuosi joutuu sellaista vielä odottelemaan. No, toimiihan nämä nykyiset sentään sylinlämmittäjinä toivottavasti vielä pitkään.