Sunnuntaina käytiin Nellin kanssa Niihamassa tekemässä otsikonmukainen suoritus. Rata alkoi siis kahdella hypyllä ja kolmantena tuli putki. Tarkoituksena oli jättää Nelli hyppyjen taakse ja kutsua se kakkoshypyn takaa, jotta ehtisin ohjaamaan sen oikeaan putkensuuhun. Näin ei sitten ihan tapahtunut, vaan Nelli varasti ja lähti tulemaan kun olin vasta ehtinyt kävelemään ensimmäisen hypyn taakse. Yritin sitä vielä huitoa siitä oikeaan putkeen, mutta väärään sujahti, joten lopetettiin rata siihen. Oikeasti olisi kyllä pitänyt häipyä radalta samantien kun se varasti. Tämä oli todella paha takaisku, sillä meillähän on aikaisemmin ollut suuria ongelmia tuon varastamisen kanssa ja luulin jo, että se olisi voitettu ongelma. Ilmoitin Nellin ATT:n pääsiäiskisoihin kahdelle radalle, kolmaskin olisi ollut tarjolla, mutta se on hyppyrata, joten jätetään väliin. Meidän tuurilla oltaisiin kuitenkin taas saatu sieltä hyppäriltä tarpeeton nolla.

Jotain menestystäkin sentään on tullut. Minni tuli Tamskin vuoden mini-agilitytulokaskisassa kolmanneksi ja saatiin sen kunniaksi hieno pokaali viime viikolla. Lisäksi sain lauantaina kokeilla miltä tuntuu oikeasti ohjata bordercollieta agiradalla.  Oltiin Pimun kanssa omatoimiagitreeneissä ja Pimun kasvattaja toi sinne mulle Pimun emän myös treenattavaksi. Menin Tuitun kanssa aika lyhyttä radanpätkää, pelkkiä hyppyjä ja putkia, mutta tosi kivaa sen kanssa oli mennä ja hienosti se suostui mun kanssa menemään rataa. Sainpahan hieman esimakua bordercollien ohjaamisesta ja sen vaikeudesta. Ei siis ihan koko ajan pysynyt ohjaaja mukana ja selvästi tuli havaittua, että pienen koiran kanssa ehtii paljon paremmin korjaamaan omia virheitä. Hyödyllinen kokemus kaikin puolin ja toivottavasti lisää seuraa tällä saralla.