Pitkään aikaan ei olla päästy treeneihin kovien pakkasten vuoksi. Eilen oli vihdoin ensimmäiset agitreenit molemmille tänä vuonna, jotka jäi tosin Minniltä väliin.

Keskiviikkoiltana huomasin Minnin peräaukon vasemmalla puolella turvonneen patin. Minni ei aristanut sitä yhtään eikä muutenkaan ollut kipuileva. Epäilin sitä anaalirauhaseksi, joten googlasin kasan ohjeita ja yritin sitä itse muutamaan kertaan puristella. En kuitenkaan saanut sieltä mitään ulos. Perjantaiaamuna sitten soitin eläinlääkärille ja onneksi saatiin aika vielä samalle päivälle. Eläinlääkärillä karu totuus paljastui, patti oli tulehtunut anaalirauhanen, joka oli kaiken lisäksi viittä vaille puhkeamassa. Eläinlääkäri ihmetteli, että miten Minni ei ollut oireillut mitenkään, rauhanen oli kuulemma todella pahassa kunnossa.

Eläinlääkäri yritti ensin tyhjentää sitä normaalisti, mutta Minni alkoi huutaa ihan kauheasti, joten päätettiin rauhoittaa se. Olin hieman huolissani, että miten rauhoitus sujuu tällä kertaa. Lonkkakuvausten rauhoituksesta Minni ei meinannut millään herätä, joten eläinlääkäri lupasi käyttää rauhoitetta vain sen verran, mitä on ihan pakko. Rauhoituksessa anaalien tyhennys ja huuhtelu onnistui, ja tavara oli kuulemma ollut todella kokkareista ja paksua. Lisäksi sieltä oli tullut tulehduksen aiheuttamaa mätää. Minni sai herätyspiikin ja tällä kertaa heräsi oikein hyvin jo klinikalla ja pääsi omin jaloin lähtemään kotiin.

Illalla kotona tulehtunut rauhanen vielä puhkesi, joten Minnin peräpää oli kyllä todella karun näköinen. Silti se ei vaikuttanut edelleenkään yhtään kipeältä ja ulostaminenkin sujui ihan normaalisti illalla. Nyt syödään kuitenkin kipulääkkeitä 5 päivää ja antibioottia kaksi viikkoa. Sitten mennään kontrolliin ja toivotaan ettei vaiva uusiudu. Olin vähän suunnitellut kisoja helmikuun alkuun, mutta Minnin osalta ne jää nyt ainakin väliin. Nelli pääsee mahdollisesti Tamskin kisoihin 7.2.