Pääsiäisestä jatkunut kisatauko katkaistiin eilen Nokialla. Minnin olin ilmoittanut kolmeen starttiin ja Nellin kahteen, tavoitteena siis tupla Minnille ja Nellille hyvää kisarutiinia. Ei sitten toteutunut kumpikaan tavoite. Minni teki kolme vitosen rataa ja Nelli sikaili kaksi hyllyä, joista toisella ei päästy edes yrittämään. Tuomarina agiradoilla oli Marjo Heino ja hyppärillä Johanna Nyberg. Marjon radat oli tosi kivat ja ihanneajatkin tällä kertaa ihan sopivat. Johannan hyppäri oli pelottava, mutta kyllä siitäkin selvittiin Minnin kanssa.

Ensimmäiselle agiradalle starttasin vain Minnin kanssa. Hienosti mentiin kepeille asti, jossa Minni jäi räkyttämään keppien eteen eikä millään meinannut mennä. Lopulta sain sen väkisin tungettua kepeille, mutta luulin että meille tuli tästä vitonen. Jatkettiin loppuun hutiloimalla, koska ajattelin että peli on jo menetetty, ja lopussa lopetin ohjaamisen kokonaan ja työnsin sen ohi putkesta. Muuten tosi iloista ja sujuvaa menoa. Tuloksista sitten huomasin, että ei meille siitä kepeiltä mitään virhettä ollut tullut ja ihanneaikaankin ehdittiin hienosti. Voi itku!! Se olis siis ollut nolla ilman lopun mokailua, mikä johtui vain siitä, että luulin meillä olevan jo vitonen.

Ja mitä tästä opimme? Ei taaskaan yhtään mitään. Seuraavalla radalla tein nimittäin ihan täsmälleen samoin. Kolmosrima kolahti Minnillä pahasti, ja luulin sen tippuneen, joten ohjaus loppui taas siihen paikkaan. Päästiin kuitenkin rataa ihan hyvin eteenpäin, mutta kepeille vedätin sen täysiä A:lta, eikä Minni saanut pujottelurytmiä tuollaisesta vauhdista sopivaksi, vaan pyörähti jotenkin ihan oudosti kakkosvälissä. Otettiin sitten kepit alusta ja mentiin loppuun asti. Tuloksista sitten taas huomasin, että meillä oli vain vitonen! Eli ei meillä mikään rima ollutkaan tippunut vaan ainoa virhe oli se keppihomma, jonka olisin taas ohjannut ihan kunnolla jos olisin luullut, että tehdään nollarataa. Ei tää ole enää todellista!! Miten voi ihminen olla näin typerä ja vielä kaksi kertaa peräkkäin? Aina pitää ohjata kunnolla loppuun asti oletetuista virheistä huolimatta!!

Hyppärille lähdettiin Minnin kanssa pitämään hauskaa ja juoksemaan lujaa. No lujaa ei kyllä juostu, Minni vaikutti vähän väsähtäneeltä ja itselläni oli jalat uusien kenkien johdosta jo niin rakoilla, että juokseminen oli yhtä tuskaa. Minni meinasi monesta kohtaa tulla esteistä ohi, mutta aina viime hetkellä sain sen oikealle esteelle, kunnes kolmanneksi viimeisellä esteellä arvoin ohjauksen kanssa ja olin niin vikapaikassa, että Minni meni ohi hypystä. Tältäkin radalta siis vitonen ja hitusen yliaikaa esteen kiertämisestä. Minni oli kyllä superhyvässä iskussa, paska ohjaaja taas pilasi kaiken. Vielä saan startata sen kanssa tällä viikolla torstaina ja sunnuntaina, sitten luovutan ohjauksen kokonaan Jussille.

Nelli kisasi siis toisen agilityradan ja hyppärin. Agirata hyllyttyi heti nelosesteelle kun Nelli sujahti mun selän takaa putken väärään päähän. Lisäksi se varasti lähdössä, joten alku meni muutenkin pilalle. Mentiin kuitenkin loppurata maaliin asti ja vauhtia ainakin riitti. Ohjailin sitä vähän miten sattuu, joten yhdestä hypystä tultiin ohi. Kepeille ajoin ilmeisesti liikaa sen päälle, eikä sillä ollut tarpeeksi tilaa, sillä se ajautui väärälle puolelle. Kepit jouduttiin ottamaan vissiin kolme kertaa alusta ennen kuin onnasi. Ajattelin jo, että tuomari tulee kohta poistamaan meidät radalta kun ei meinannut millään onnata. Nellillä ainakin tuntui olevan kivaa ja loppusuora mentiin huisia vauhtia.

Hyppäriltä lähdettiin hakemaan hyppy-SERTiä tai ainakin nollaa. Tehtiin sitten täsmälleen samanlainen suoritus kuin Orivedellä viime syksynä. Jätin Nellin lähtöön ja kävelin pari metriä, en edes ehtinyt ekan hypyn taakse kun Nelli lähti ja hyppäsi. Karjaisin ihan täysiä sille ja keräsin remmin maasta ja mentiin pois. Semmoinen suoritus siis tällä(kin) kertaa. Ehdin jo luulla että se ei enää varastele, mutta olin taas niin väärässä. Nyt on Nellillä ennen SM-kisoja olevissa starteissa tiukka linja: jos varastaa niin heti pois. Kyllä niin ärsyttää. Onneksi se on ollut keväällä sen verran hyvä kisoissa, että pakko on uskoa että me vielä palataan nollakantaan. Ja toivottavasti viimeistään SM-kisoissa.