Siinä meidän saldo Nokian kisaviikonlopusta. Molemmat koirat onnistuivat saamaan yhden vitosen ja kaikki muut radat hyllyksi, ainakin oli tasapuolista menestystä.

Lauantaina kisattiin Salme Mujusen agilityradoilla. Jo ensimmäisen radan rakennusvaiheessa alkoi ihmettely, että miten hitossa toi alku oikein mennään?? Tätä on vaikea selittää, mutta rata alkoi hypyllä, josta 90 asteen kulmassa puomille, josta puomin alla menevälle putkelle. Ihmisen piti siis saada heitettyä koira putkeen puomin toisella puolella, ja ehtiä jotenkin puomin kiertämällä toiselle puolelle jatkamaan rataa. Puomin alta olisi ollut kätevä mennä, mutta se kuulemma ei ollut sääntöjen mukaista toimintaa.

Nelli oli vuorossa ekana, ja sillä kokeilin heittää sen kaukaa putkeen ja rynniä puomin oikealta puolelta toiselle puolelle. No en ihan ehtinyt, vaan Nelli ehti tulla seuraavan hypyn ohi ja hypätä se myös väärään suuntaan. Loppurata oli melkein pelkkää juoksemista ja meni kivasti, paitsi yksi takaakiertohyppy lipsahti väärin päin. Kepeille tultiin melkein täysiä ja ne onnistui hienosti, kokeilin lopussa takaaleikkauksiakin ja hienosti kääntyi, hyvä rata siis Nelliltä, mutta hylly.

Koirien välissä ehdin katsella muiden suorituksia ja 90% kisaajista teki alun eri kautta kuin mitä olin Nellillä yrittänyt, joten päätin vaihtaa ohjaustapaa Minnille ja rynniä puomin vasenta puolta. Tällöin koira ehti tulla tosi paljon ohjaajaa vastaan ja pitkän matkaa ihan eri suuntaan kuin mihin oltiin seuraavaksi menossa, mutta kun kerran tästä ei tullut kenellekään kieltoa, niin näin sitten päätin yrittää ja sehän onnistui. Puolessa välissä olleilla hypyillä ajattelin jo, että nyt tulee nolla, mutta sitten Minni hyppäsi täsmälleen saman takaakiertohypyn väärään suuntaan kuin mitä Nellikin oli tehnyt. En siis taaskaan ollut ottanut tarpeeksi opiksi edellisestä radasta. Loppurata meni myös Minnillä superhienosti ja takaaleikkauksetkin ihan nappiin, joten Minnille myös tosi hyvä rata, mutta harmillinen hylly.

Lauantain toisella radalla ei ollut ensimmäisen radan kaltaisia kummallisuuksia, vaan vaikutti ihan mentävältä radalta. Alussa tultiin 90 asteen avokulmassa kepeille, ja sen ohjasin Minnin kanssa pakkovalssin kautta vasemmalta puolelta, mikä onnistui tosi hyvin. Puolessa välissä hyppyhärdelliä Minni lipsahti käsistä sen verran, että hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn, joten tämäkin rata hyllyksi. Muuten taas iloista ja hyvää menoa. Nelli oli vuorossa koko luokan viimeisenä, ja sen kanssa en uskaltanut edetä niin kauaksi lähdössä, että olisin ehtinyt pakkovalssille ennen keppejä, joten jouduin ottamaan ne oikealta puolelta. Tästä johtuen Nellille jäi tie auki ansaputkelle, jonne se iloisesti sinkosi keppien jälkeen. Se oli sitten siinä. Aikataulu oli niin paljon myöhässä, että tultiin saman tien pois radalta.

Sunnuntaina oli vuorossa agility- ja hyppyradat meidän nykyisen suosikkituomarin, Johanna Wütrichin, tuomaroimana. Radat oli jälleen tosi mukavat ja selkeät eikä ihanneajatkaan turhan tiukkoja. Ekalla radalla aloitin Minnin kanssa. Kaikki meni hienosti A:lle asti, jossa jäin varmistelemaan kontaktia, enkä saanut Minniä kääntymään putkeen vaan se sinkosi suoraan edessä olleelle hypylle. Tämän jälkeen jatkettiin vähän matkaa, kunnes kepeillä kohdattiin taas meidän perusongelma, eli Minni jätti viimeisen välin menemättä. En jaksanut alkaa korjaamaan, joten lopetettiin koko rata siihen, mikä ehkä oli ihan hyvä päätös, sillä joskus tuntuu siltä, että Minni jopa luulee, että ensin kepit kuuluu mennä vähän sinnepäin ja vasta toisella kerralla oikein, kun niin usein joudutaan ottamaan ne kahteen kertaan.

Nellin rata meni melkein nappiin. Muutamassa kohdassa meinasi lipsahtaa, mutta se oli niin hyvin kuulolla, että sain korjattua lipsahdukset hienosti. Kontaktivirheitäkään ei tullut, mutta sitten tiputtiin keinulta. Alunperin oli tarkoitus tehdä valssi ennen keinua, mutta en ehtinytkään ja tein maailman huonoimman ratkaisun kokeilla takaaleikkausta. Kovasta kannustuksesta huolimatta Nelli pyörähti keskellä keinua ja tipahti. Voi voi voi. Loppurata meni tietysti taas virheittä, eli tulokseksi vitonen. Tämän keinukohdan olisi tietysti voinut tehdä ihan ilman puolenvaihtoakin, mutta eipä tullut taas radalla mieleen vaan piti tehdä epätoivoinen yritys.

Hyppyradalle lähtiessä oli fiilikset hieman maassa, kun tuplamahkut meni taas mönkään. Rata oli kuitenkin tosi kiva, ja siinä sai juosta tosissaan ilman turhia vääntämisiä. Menin ensin Nellin kanssa ja tehtiin tosi hieno ja nopea rata, mutta mentiin yksi ylimääräinen putki. Olin vissiin myöhässä ennen keppejä valssini kanssa ja Nelli sujahti salamannopeasti putkeen. Tästä tuli välittömästi noottia Terolta, että tuota kohtaa ei saa ohjata noin, vaan valssi pitää tehdä vasta keppien jälkeen. No, otin tästä onkeeni ja päätin ohjata Minnin Teron oppien mukaan, ja yllättäen sehän toimi, vaikka itsellä meinasi jo mennä pää sekaisin kun samaan aikaan tekee valssia keppien päässä ja yrittää seurata pujotteleeko koira loppuun asti vai ei. Tässä vaiheessa mieleen tuli taas pahaenteisesti, että nyt tulee nolla, eli ei sitten tullut. Mokasin ihan helpossa kohdassa kun lopetin ohjaamisen, ja Minni ajautui hypystä hieman ohi, mistä kielto. Voi voi voi. Näin siinä taas kävi. No ihan hieno vitosen rata kuitenkin Minniltä.

Eipähän tullut ainakaan kontaktivirheitä kummallekaan ja Nellikin taisi varastaa vain yhdellä radalla.  Sunnuntaina kisataan vielä Hervannassa agility- ja hyppyradoilla, sitten pidetään taukoa. Saa nyt sitten nähdä kauanko maltan olla kisatauolla, varsinkin kun Minnilläkin kulkee nyt vihdoin radat tosi hienosti ja lujaa.