Tai ainakin viimeisen parin vuoden aikana kun siellä olen kisannut. Viime lauantaikaan ei tehnyt poikkeusta, vaan toinen rata saatiin juosta sateessa. Kolmosille oli siis kaksi agirataa ja tuomarina Anne Huittinen, jonka radoilla ei muistaakseni montaa kertaa olla oltu. Radoilla oli jonkin verran vääntämistä, mutta juostakin sai.

Taas pääsin molemmille radoille ensin Minnin kanssa. Minni tuntui ekalla radalla jotenkin tosi jähmeältä ja sitä sai koko ajan odotella, tai sitten mä vaan kuvittelin. Radan reunalle sen meno oli kuulemma taas näyttänyt ihan normaalilta. Päästiin virheittä puomille asti, jossa heitin sen hieman huolimattomasti puomin alla olevaan putkeen. Lopetin radan siihen ja juostiin pois. Juuri ennen Nellin starttia tuomari kävi korjailemassa useita esteitä ja käytin ajan hyväkseni ja istutin Nelliä lähdössä koko sen ajan komentaen samalla sitä odottamaan. Tämä toimi, ja se pysyi hienosti odottamassa kun lopulta saatiin lähtölupa. Nellin kanssa päästiin kepeille asti virheittä, siellä vedin sitä liikaa itseeni päin ja se tuli keppien väärälle puolelle. Sekoilu jatkui vielä puomille mentäessä, sillä otin sen kohdan taas liian tiukasti, ettei Nellikin irtoaisi samaan putkeen mihin Minni meni, ja Nelli tuli ohi puomista. Toisella yrityksellä osui puomille, mutta alasmenolla olin niin pahasti jäljessä, että se loikkasi. Loppurata juostiin ihan OK, joten tulokseksi 15.

Juuri ennen toista rataa alkoi sataa. Alussa oli kolmen hypyn suora, joka osoitti suoraan puomille, jonne ei menty. Oli siis pakko saada kunnon etumatka heti lähdössä. Minnin kanssa alku onnistui ihan nappiin. Otin sitä pikkuisen haltuun ennen kolmatta hyppyä, ja sain sen hyvin vedettyä ansapuomin alla olevaan putkeen. Meidän rata meni tosi kivasti, kunnes tultiin A:lle tosi jyrkästi ja jatkon kannalta siinä oli vielä pakko takanaleikata. Pelkäsin jo etukäteen, että Minni ei sitä kestä vaan tulee pois A:lta ja niinhän se tulikin. Loppurata meni hyvin, joten tulokseksi 5 ja pikkuisen yliaikaa, joka kului A:n korjaamiseen. Nellin kanssa oli oma haasteensa selvitä alkusuorasta, ja pipariksihan se sitten meni. Jätin sen lähtöön komentaen muutamaan kertaan sitä odottamaan, mutta pääsin vain ensimmäisen hypyn taakse kun kuulin, että se lähti tulemaan. Se ehti hypätä ensimmäisen hypyn, joten karjaisin sille tiukasti ja mentiin pois radalta. Tosi harmi, sillä olisin halunnut mennä tämän radan Nellin kanssa. Nyt on vaan pakko pitää tiukkaa linjaa varaslähtöjen kanssa.

Nelli on nyt ollut jo paljon paremmassa kunnossa. Käytiin kaksi kertaa fyssarilla ja jopa mun silmään se liikkuu nyt paremmin. Hierontoja jatketaan vielä ja jos selkä alkaa vielä pahasti jumittaa, niin mennään taas fyssarille. Minni ei ole vieläkään aloittanut juoksuja, joten uskalsin vielä ilmoittaa koirat kahteen kisaan syyskuussa. Niiden jälkeen jäädään molempien kanssa joka tapauksessa kisatauolle ja talven aikana kisataan vain lämpimissä halleissa.