Minni teki sen taas, eli pelasti muuten surkean kisareissun.

Sunnuntaina kisailtiin siis Seinäjoella, jossa molemmille kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri. Tuomarina oli Anne Savioja, ja radat oli kyllä oikein kivoja eikä mitenkään liian vaikeita. Hyvät mahkut siis oli tehdä vaikka kaikilla radoilla nolla, mutta eipä se taas ihan niin mennyt.

Ensimmäisenä oli agilityrata, jossa etukäteen pelkäsin vain alkua, jossa sai tehdä valssia valssin perään ja takanurkan putkiansaa. Muuten rata vaikutti tosi kivalta. Minni aloitti, ja harmillisesti alussa aiheutin sille yhden riman tippumisen. Otin sitä liian paljon haltuun ja olin vielä itse hypyn edessä, niin eihän sillä ollut mitään mahkuja saada hyppyä hypättyä kunnolla. Loppurata meni hienosti ja vauhdilla sinne takanurkan putkiansaan asti, jonne siis hyllytettiin hienosti. Ja mitä tästä otimme opiksi? Ei sitten yhtään mitään, vaan sinne samaan putkeen sain Nellinkin tungettua. Ja tottakai muuten Nellin rata meni tosi hyvin.

Seuraavana oli vuorossa hyppyrata, joka oli mukavan lyhyt ja helpon oloinen. Ihanneaikakin oli tosi reilu, joten kovat oli odotukset. Minni pääsi taas ensimmäisenä matkaan ja se menikin edelleen tosi vauhdikkaasti ja kivasti nollalla maaliin asti. Ei oikeastaan jäänyt mikään kohta radassa harmittamaan ja aikakin alittui yli 7s, joten tosi tyytyväinen olin.  Nellin kanssa piti sitten tehdä samanlainen suoritus, mutta se kävi taas tosi kovilla kierroksilla ja istuskeli lähdössä "varaslähtöilme" naamalla. Eli varastihan se sitten, ja lähti kakkoshypyn jälkeen haahuilemaan ihan vikasuuntaan. Sain sen kuitenkin siitä vielä pelastettua ja jatkettiin matkaa, mutta kepeille tultiin niin huonoissa asetelmissa, että en edes yrittänyt saada sitä sinne, vaan otin sen reilusti haltuun ennen kuin jatkettiin matkaa. Tästä tuli siis kielto ja loppurata menikin sitten paljon paremmin, eli vitosella päästiin maaliin. Haahuiluista johtuen tuli noin 3s huonompi aika kuin Minnille. Taas kerran tuli todettua, että jos Nellin antaa varastaa, niin loppuradankin sähellyskerroin kasvaa huomattavasti. Kepeille asti se meni ihan päättömästi kunnes otin sen kunnolla haltuun.

Viimeisenä kisattiin vielä yksi agilityrata, ja tässä vaiheessa oli ehkä pienet paineet saada Minnille tuplanolla. Tällä kertaa ohjasin alun hypyt eri puolilta Minnin ja Nellin kanssa. Minnin uskalsin jättää lähtöön ja mennä itse kahden hypyn päähän vastaanottamaan, jolloin koiralle tuli ehkä parempi linja, eikä itse ollut ainakaan tiellä missään vaiheessa. Minni hölmistyi jotenkin mun suurensuuresta etumatkasta, eikä meinannut tajuta, että saa tulla kun kutsuin sitä. Lopulta lähti kuitenkin tulemaan ja pääsi hyvään vauhtiinkin. Rata meni taas vauhdilla ja hienosti kunnes piti kääntyä renkaalta hypyn kautta takaisin päin. Taisin sanoa Minnille hypyllä, että kierrä, ja Minnihän kiersi. Koko hypyn. Yhdellä kiellolla selvittiin kuitenkin siitä ja matka jatkui puomille asti, jossa aloin liikaa varmistelemaan kontaktia, kun olisi jo pitänyt ohjata seuraavalle esteelle eli putkeen. Minni ampaisi kauheeta kyytiä edessä näkyvälle hypylle, joten hylly tuli tästäkin. Nelliä en uskaltanut lähdössä jättää kahden hypyn päähän, joten ohjasin sen toista puolta ja tein valssin kolmoshypyn jälkeen. Hyvin tämäkin onnistui, enkä tainnut ainakaan pahasti jäädä Nellin tielle. Hyppyjen jälkeen ollut A vielä mentiin hyvin, mutta siitä olisi pitänyt kääntyä takaisin päin ja Nelli jatkoi suoraan eteen hypylle. Itse olin tässä vaiheessa selin kyseiseen hyppyyn, että ei sen kyllä sinne olisi pitänyt mennä, mutta tähän lopetettiin sitten tämä rata.

Joka radalla molemmat meni tällä kertaa kepit tosi hienosti. Ei yhtään tarvinnut ottaa haltuun ennen keppejä, vaan täysiä mentiin ja hienosti loppuun asti. Ja Nellikin varasti vain yhdellä radalla. Vauhtia oli myös molemmilla tosi hyvin. Harmillisesti ei saatu Nellin SM-nollia täyteen tämän vuoden puolella, mutta alkuvuosi on vielä aikaa niitä keräillä. Tällä menolla myös Minnillä on hyvät mahkut päästä SM-kisoihin.