Sunnuntaina lähdettiin aamukuudelta ajelemaan Turkuun. Onneksi valittiin nämä Turun kisat Helsingin sijaan, sillä Helsingissä eka startti olisi ollut jo 07.00! Nyt saatiin nukkua sentään vähän pidempään. Kisoissa oli kolme agilityrataa ja tuomarina Henri Luomala, jonka radoilla ollaan oltu vain kerran aikaisemmin. En siis oikein tiennyt mitä odottaa, mutta radat oli oikein mukavat.

Minni pääsi starttaamaan joka radalle koko joukon ensimmäisenä. Ensimmäinen rata meni kohtuuhyvin, eikä ollut mitään keinuongelmia. Alkupuolella se käännähti yhden hypyn jälkeen ihan vikasuuntaan, mutta sain sen kohdan juuri ja juuri pelastettua, eikä tullut virhettä. Tässä kului kuitenkin aikaa jonkin verran. Nollalla päästiin maaliin ja ihanneaikaan ehdittiin ihan hyvin. Nelli starttasi luokan loppupäässä ja sekin meni keinun nyt ihan normaalisti. Keinun jälkeisillä hypyillä kuitenkin tapahtui jotain ja Nelli hyppäsi yhden hypyn takaisinpäin. Lähdin ilmeisesti liian nopeasti hypyn jälkeen liikkeelle ja se pyörähti hypyn takana ja ehti hypätä sen takaisin. Loppuradalla tuli vähän sekoilua, puomin kontakti oli siinä ja siinä ja sen jälkeen mentiin kepeistä ohi. Saatiin kuitenkin pakka koottua ja loppurata hienosti maaliin asti. Minnin sijoitus oli muistaakseni 17., joten nollia tuli paljon. Minien viime vuoden maailmanmestarille hävittiin melkein 10s, joten vähän pitäisi saada nopeutta lisää.

Toinen rata oli taas samantyyppinen kuin ensimmäinen, mutta vaikutti hieman helpommalta. Minnin rata sujui hienosti loppusuoran alkuun asti, jossa oli putki A:n alla. Tulin tämän kohdan liian hitaasti ja sitten yllätti paniikki ja jäin varmistelemaan A:lle menoa. Sen sitten tiesi, että Minni alkoi ihmetellä, että mikäs nyt, ja meni varmuuden vuoksi putkeen, jota kovasti yritin peitellä... Voihan plääh, loppurata tietysti nollalla maaliin. Ihan omaa tyhmyyttä tämä(kin) hylly. Ja aina itse sanon kaikille, että tuollaisissa kohdissa pitää unohtaa se putki ja viedä koira vauhdilla ja heittämällä sinne A:lle. Pitäisi vaan noudattaa niitä omia neuvoja! No, muuten kuitenkin hieno rata Minniltä. Nellin kanssa mentiin myös tosi hienosti, ja sen kanssa osuttiin heittämällä A:lle. Lopun pyörityksissä olin valssaamassa tosi myöhässä ja Nellin pää osui mun käteen, mutta onneksi tästä ei tullut kosketusvirhettä. Nollalla maaliin ja 4. sija!! Lujaa mentiin (ja huiput, mukaanlukien minien maailmanmestari, epäonnistui). Tältäkin radalta oltaisiin saatu SERT, jos sellaisia saataisiin vastaanottaa.

Kolmas rata oli ehkä kaikkein kivoin, mutta puomin alastulokohta todella vaikea, sillä sinne ei oikein ehtinyt varmistelemaan ja ansaesteitä riitti puomin jälkeen. Minnin kanssa mentiin ihan hyvää vauhtia, eikä meillä ollut mitään ongelmia. Nollalla maaliin, ihanneaika alittui yli 4s ja 16. sija. Nellin kanssa mietin tosi paljon, että miten sen puomin alastulon hoidan, enkä keksinyt siihen mitään kikkakolmosta. Päätin sitten vaan vedättää ja katsoa miten se onnistuu. Jäin sitten liian kauaksi aikaa tuijottelemaan kontaktia ja Nelli ampaisi edessäolleelle ansa-pituudelle. Voi yhyy. Pitäisi aina muistaa jatkaa ohjaamista, eikä jäädä ihmettelemään, että ottiko se sen kontaktin vai ei. Tälläkin kertaa kontaktista ei tullut meille virhettä, mutta liiallinen ihmettely kostautui välittömästi. Loppurata meni tietenkin taas nollalla maaliin ja aikakin olisi ollut hyvä.

Eipä kuitenkaan kovin huonosti menneet nämäkään kisat. 6 starttia, joista 3 nollaa. Itse siis tein taas sen triplanollan, koira vaan vaihtui välissä. Ehkä joskus nähdään sekin päivä, että onnistutaan kaikissa starteissa molempien kanssa. Nyt pidetään ansaittua kisataukoa ainakin koko huhtikuu. Katsellaan sitten toukokuussa lähikisoja, mihinkään kauas ei enää ennen SM-kisoja lähdetä.