Lauantaina kisattiin Noormarkussa kolme starttia molempien kanssa. Olisi voinut jättää koko reissun väliin, sen verran tylsät fiilikset siitä jäi. Ensinnäkin hallin alusta oli äärimmäisen kova ja matto liukas. Silti tuomari päätti laittaa joka radalla rimat tappiin. Itselläkin tuli selkä kipeäksi näin kovalla alustalla juoksemisesta, joten mitenkähän mahtoi koirat kipeytyä/jumiutua. Maxi-koirat varsinkin roiski rimoja ja liukasteli paljon. Onneksi Nelli ja Minni piti rimat ylhäällä, mutta kyllä hieman säälitti juoksuttaa niitä tällaisissa olosuhteissa. Radat oli vaikeahkot ja hyllyjä tuli runsaasti. Lisäksi ihanneajat oli ilmeisesti osallistujien vähyydestä johtuen vedetty tosi tiukalle. Taisi olla meillä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun osallistutaan kyseisen tuomarin radoille.

Ensimmäiselle radalle lähdin Minnin kanssa vielä ihan hyvällä mielellä. Tehtiin ihan kohtuullinen rata, mutta Minni hyppäsi yhden ylimääräisen esteen. En taas muistanut pitää sitä kunnolla hanskassa. Iloista menoa kuitenkin. Ennen Nellin rataa kuulin, että välissä mun mielestä tosi nopeasti mennyt jackrussel ei ollut ehtinyt ihanneaikaan, joten kauhea paniikki iski saman tien päälle. Nellin kanssa juostiin sitten rata ihan täysiä, kontaktitkin vedätin vaan ilman pysäyttämistä. Hyvin meni loppuun asti, mutta tultiin loppusuoraa niin lujaa, etten saanut Nelliä enää hanskaan ennen viimeiselle esteelle kääntymistä, joten se meni ohi ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Loppu oli tosi inhottava, melkein radan päästä asti tultiin ihan täysiä ja sitten tiukka käännös viimeiselle hypylle. Tosi moni veti siitä ohi tai sitten koira sujahti ansaputkeen kun ohjaaja käänsi liian voimakkaasti. Enpä sitten tiedä oltaisko me ehditty aikaan.

Toisella radalla ihanneaika oli yhtä tiukka, joten täysiä lähdin menemään molempien kanssa. Minnin kanssa mentiin tosi hienosti ja tehtiin nolla, mutta äärimmäisen harmittavat 0,16 sekuntia meni yli ajan. Tämän lujempaa ei kyllä mitenkään päästy. Edelleen vedin sen kontakteilta juoksemalla, joten siinäkään ei tuhlattu yhtään aikaa. Ei vaan ehditty. Nellin kanssa samalla raivolla alusta asti pinkomaan, mutta sepä ei kestänytkään puomin alastulolla vedätystä, vaan siitä napsahti vitonen. Raivoisasti juostiin maaliin asti ja ehdittiin reilulla sekunnilla ihanneaikaan. Harmillisesti vaan se vitonen puomilta. En tiedä miten olisi ajan kanssa käynyt, jos olisin pysäyttänyt sen puomille. Olisin kuitenkin joutunut jonkin verran himmaamaan sen vauhtia jo puomin päälläkin. Tällä radalla tuli muuten minien päivän ainoa nollatulos, jackrussel ehti aikaan tuloksella -0,10 ja voitti. Minni oli kakkonen ja Nelli kolmas.

Kolmas rata oli hyppäri, joten ei tarvinnut enää miettiä kontakteja. Ihanneaika kiristyi entisestään, joten piti kehitellä jostain vielä enemmän tsemppiä ja juoksunopeutta. Minnin kanssa päästiin hyvin matkaan, mutta puolessa välissä homma levisi käsistä ja kaarrokset alkoi kasvaa. Tulokseksi tuli vitonen yhdestä kiellosta ja yli 6 sek yliaikaa. Epätoivo kasvoi tästä vielä entisestään, mutta lähdettiin kuitenkin vielä Nellin kanssa juoksemaan rata. Täysiä mentiin ja maaliin selvittiin nollalla, mutta aika 0,80 yli ihanneajan. Tällä irtosi sitten luokan voitto. Maxi-luokan voittaja-bortsulle Nelli hävisi vain 3,77 sekuntia, joten ei voi sanoa, että se olisi ollut hidas. Tämä rata jäi eniten harmittamaan, sillä siitä olisi napsahtanut meille ensimmäinen hyppy-SERT. Ilman ihanneaika-panikointeja Nelli olisi voinut tehdä jopa tripla-nollan näissä kisoissa, mutta kun ei niin ei.

Palkinnot oli kuitenkin hyviä, Musti ja Mirri -lahjakortteja, leluja ja pokaaleja. Tästä sitten uudella innolla sunnuntaina Tamskin kisoihin, jossa molemmille kaksi rataa. Näillä näkymin kisaillaan myös pääsiäisenä ahkerasti, perjantaina Helsinkiin ja sunnuntaina Turkuun. Katsotaan josko niiden jälkeen olisi nollatilanne vähän parantunut.