Eilen käytiin taas hakemassa yksi hyppärinolla Tamskin kisoista. Tällä menolla ei kyllä päästä arvokisoihin vaan jossain vaiheessa olis pakko alkaa onnistua agiradoillakin. Tuomarina oli Kari Jalonen ja molemmat radat oli muuten kivat, mutta kepeille meno tuotti tuskaa. Vaikka ollaan Nellin kanssa treenailtu keppikulmia paljon, niin silti ne ei tahdo kisoissa onnistua. Vauhtia on vaan liikaa ja sitten lipsahtaa.

Agiradalla voitto oli suorastaan tarjottimella tyrkyllä, kun tuloksia katsoo, mutta ei vaan onnannut. Koko kisassa tuli vain yksi ihanneaikainen nolla, mutta pääasia että sen teki maailman ihanin agimummeli, Tuittu. Nelli olisi saattanut olla sitä nopeampi, mutta ei auta jossitella kun ei vaan osattu mennä rataa oikein. Kepit oli heti alussa ja stressasin niitä tosi paljon ennakkoon. Niihin se sitten kosahtikin. Sinne tultiin aika suoraan 90 asteen avokulmasta ja luulin, että Nelli oli ihan hyvin näpeissä ja hidasti kepeille, mutta silti se lipsahti parin ekan kepin jälkeen pois. Ei vaan pystynyt taipumaan. Korjaamisessa kului jonkin aikaa kun aloitin alusta. Keppien jälkeen käännyttiin tiukasti toiselle puolelle hypylle, jolta piti vetää vähän poispäin putkeen, joka oli A:n alla. Tässä en käskyttänyt vissiin ollenkaan, kun olin niin masentunut keppimokasta ja Nelli jäi pyörimään putkensuulle. Sain sen kuitenkin lopulta putkeen ja loppurata menikin sitten onneksi hienosti. Kokeilin vedättää ihan reilusti ja juoksin puomin alastulollekin valmiiksi. Toimi hyvin ja sain Nellin hidastamaan kontaktille ihan vaan sillä, että itse seisoin siellä valmiina. Maaliin siis kympillä ja noin 3s yliaikaa keppien uusimisesta ja putken kiellosta.

Hyppärillä vaikeuksia tuotti myöskin kepeille meno, nyt sinne tultiin vastakkaisesta suunnasta ja rata jatkui taas toiselle puolelle kuin mistä tultiin. Rataantutustumisessa suunnittelin, että juoksen keppien päähän tekemään pakkovalssin, että pääsen valmiiksi toiselle puolelle, mutta kun katseli muutaman ratasuorituksen, niin mieli muuttui ja päätin jäädäkin toiselle puolelle ja miettiä puolenvaihdoin sitten keppien päähän. Nelli meni radan oikein hienosti, ei mitään ongelmia ja ohjaukset toimi. Kepeille hiljensin nyt kunnolla ja sain Nellin pujottelemaan oikein. Keppien päähän ajattelin tehdä ensin valssin, mutta viime hetkillä päätin että koitankin heittää Nellin vaan seuraavalle hypylle ja takanaleikata siinä. Se onnas ja nollalla maaliin! Voittaja-Lunalle, joka sai myös hyppysertin, hävittiin noin 4s, joten siihen ei ollut kyllä mitään mahkuja. Nelli oli lopulta 4.

Ihan kivaa tehdä nollia, mutta miks ne on aina hyppäreiltä?