Eilen kisattiin pari starttia Hervannassa Takkujen kisoissa. Tuomarina tuttuun tyyliin Kari Jalonen, joka oli kehitellyt aikas kiemuraiset agi- ja hyppyradat. Osat vaihtui Nokian kisoista, eli Nelli oli tällä kertaa hyvässä iskussa, mutta Minnin kanssa meno oli aika tuskaa. En tiedä paljonko tällaisiin on vaikutusta sillä, että kumman kanssa kisaan ensiksi. Yleensä suosin sitä, että saan mennä Minnin kanssa ensin. Tästä syystä ilmoitan aina Minnin eka kisoihin ja sitten vasta Nellin ja yleensä niiden lähtöjärjestys onkin näinpäin. Takkujen kisoissa (kuten myös ylihuomisissa Salon kisoissa) järjestys oli toinen.

Nellin kanssa tuli jopa kiire lähtöön ensimmäisessä startissa, sillä luokan alusta oli koiria pois. Kauhealla kiireellä juostiin rataantutustumisen jälkeen lähtöön, mutta kun tuli meidän lähtövuoro, niin ajanottolaitteissa havaittiin jotain vikaa ja Nelli joutui istuskelemaan lähdössä tooosi pitkään. Tämä olikin ilmeisesti meille vaan hyväksi, sillä se hiljeni odotusaikana ja jäi nököttämään tosi hienosti paikoilleen kun lähtölupa vihdoin tuli. Pääsin ottamaan kunnon etumatkan, jota tarvittiin kakkoshypyn jälkeisen ansaesteen takia. Ei siis varastanut yhtään! Ansa selvitettiin ja rata jatkui tosi hienosti ja vauhdilla yli puoleen väliin kepeille asti. Sinne tultiin mun inhoamassa 90 asteen avokulmassa enkä uskaltanut nakata Nelliä suoraan ekaan keppiväliin vaan ohjasin sen pyöräyttämällä keppien päähän, jotta päästäisiin suoralla linjalla kepeille. No, itse sitten ajoin sen päälle vähän liian pitkälle ja se meni keppien väärälle puolelle. Tyhmätyhmä minä. Treeneissä ollaan menty vastaavanlainen keppikulma tökkäämällä monta kertaa ja kyllä Nelli sen osaa, mutta en vaan uskaltanut yrittää samanlaista suoritusta kisoissa. No sainpahan hyvän syyn kokeilla paria juttua loppuradalla. Tein mm. persjätön keppien lopussa, jota en ole muistaakseni ikinä uskaltanut kisoissa kokeilla, mutta se onnistui hienosti. Loppusuoralla oli puomi, rengas ja hyppy, joten kokeilin kestääkö Nelli vedättämisen puomin kontaktilla ja juoksin vaan täysiä sen rinnalla koko loppusuoran. No ei kestänyt, vaan hyppäsi puomin kontaktin, eli tällaista ei sitten enää harrasteta. Tulokseksi siis 10 ja ihanneaikakin alittui keppisekoiluista huolimatta. Hyvää vauhtia siis paineltiin ja tosi tyytyväinen olen, että saatiin vaikeahkolla ja kiemuraisella radalla tulos.

Minnin kanssa mokattiin rata heti alkuun. Yritin ohjata sen samoin kuin Nellin, mutta se ei lukenutkaan niin hyvin mun tökkäisyä kakkoshypylle vaan lähti mun perään ja ohi hypystä. Sitten kun sain sen hyppäämään, niin se oli sen verran pahassa kulmassa, että luki samantien ansahypyn ja meni sinne. Jatkettiin kuitenkin rata loppuun ilman suurempia ongelmia, paitsi kepit mokattiin ihan samoin kuin Nellin kanssa. Loppuvedätyksen Minni kesti ja ainakin mun nähdäkseni otti puomin kontaktin.

Hyppäri vaikutti tosi kivalta ja juostavalta. Nelli piti ihan karmeaa möykkäröintiä lähdössä, mutta ei edelleenkään varastanut yhtään! Hyvähyvä. Rata meni tosi sujuvasti ja lujaa puoleen väliin asti, jolloin olin ilmeisesti rintamasuunta liian paljon aivan hypyn takana olleeseen ansaputkeen päin ja Nelli meni sinne. Tähän asti rata oli mennyt kyllä todella hienosti ja pienillä kaarroksilla, joten olen ihan tyytyväinen tähänkin rataan. Loppurata mentiin myös hyvin maaliin asti. Radalla tuli sen verran nopeita nollia, että ei meillä mitään mahkuja olisi edes ollut hyppy-SERTiin.

Minnin kanssa tein alussa todella alkeellisen virheen, ja lähdin liikkeelle samaan aikaan kun kutsuin sen lähdöstä. Eka rima tuli alas. Sen kanssa ei sitten päästy edes neljäntenä esteenä olleille kepeille asti, kun se jäi keppien päähän räkyttämään, enkä saanut millään sitä pujottelemaan. Siis aivan käsittämätöntä. Yritin ehkä neljä kertaa ja sitten meni hermo ja otin Minnin kainaloon ja mentiin pois. Se piti ihan kauheeta räkytystä eikä kuunnellut/keskittynyt yhtään. Näköjään tällaisia ykkösluokan koirien (mm. Pimu) häröilyongelmia voi esiintyä myös kolmosluokan koirilla. Se nyt vielä olis puuttunut, että Minni olis käynyt Pimu-tyyliin mun jalkaan kiinni... Minnistä on kyllä viimeisen vuoden aikana kehittynyt melkoinen räkyttäjä agilitykentillä. Hyvä vaan, että sekin on syttynyt lajiin kunnolla.

Sunnuntaina kisataan Salossa kolme starttia, kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Toivottavasti palataan siellä nollakantaan ainakin Nellin kanssa, sillä ne on sitten viimeiset kisat ennen SM-viikonloppua.