Ei onnistu. Ei sitten millään. Tällä menolla voidaan pian perua SM-majoitus. Eilisissä YLÖKKin kisoissa oli tavoitteena vain ja ainoastaan vääntää se puuttuva aginolla vaikka väkisin, jotta saisi Nellin SM-nollat kasaan ennen SM-joukkuehaun umpeutumista. Ei vaan onnistunut. Näillä näkymin saadaan sanoa hyvästit joukkuepaikalle.

Radat oli mukavat, kisapaikka oli mukava ja järjestelyt toimi muutenkin loistavasti. Tuomareina oli Anders Virtanen ja Henri Luomala. Ensimmäisenä oli vuorossa Virtasen agirata. Pari tiukkaa kohtaa, mutta muuten oikein kiva rata. Nelli aloitti hyvin ja päästiin alun hypyt, A ja muuri hienosti. Sitten lähetin sen putkeen ja juoksin jo putken toiseen päähän vastaanottamaan, kun havaitsin, että Nelli pyöriikin siellä muurin ja putken välissä. Menin katsomaan ja siellä sitä nuuskuteltiin vaan maata antoisasti!  Ei auttanut komennus ei mikään kunnes Nelli sai jonkun ruskean murusen imuroitua sisuksiinsa ja suvaitsi jatkaa rataa. Siis ei tää oo enää todellista, miten voi olla tällainen tuuri, että radalla on nami ja Nelli sen bongaa täydestä vauhdista?! Jatkettiin muutaman esteen verran kunnes tultiin puomille, jonka se roiskaisi epämääräisesti komennuksesta huolimatta, joten mentiin sitten kokonaan pois. Päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja muistutella vähän kontakteja kun kerran oli jo vitonen/hylly tai jotain (en tiedä mitä tuomari meille namisekoiluista antoi) alla.

Seuraavalle radalle sitten vaan entistä sisuuntuneempana. Nyt vaihtui tuomariksi Luomala ja rata oli helpomman tuntuinen kuin ensimmäinen. Rimat oli tapissa ja kahdessa kohdassa oli hyppyesteessä kaksi rimaa. Nämä kohdat arvelutti suuresti ja päätin ottaa ne tosi reilusti ja antaa hyppäämiselle kunnolla tilaa. No Nelli meni oikein kivasti alun, kunnes tultiin ekalle kaksoisrimahypylle. Hypyltä piti kääntyä aika tiukasti puomille, mutta ohjasin mielestäni ihan reilusti, enkä kääntänyt paljoa. Kuitenkin Nelli tiputti ylimmäisen riman. Suusta pääsi kyllä v-sana tässä kohtaa. Onneksi tuomari oli aika kaukana... Kai mä sitten vaan vaistomaisesti varoin sitä rimaa liikaa ja ohjasin jotenkin oudosti. Sitten puomille, jossa Nelli pysähtyi nyt oikein kiltisti, ainoastaan liian ylös, joten siinä kökittiin sitten jonkin aikaa, että sain sen tulemaan alemmas. Loppurata nätisti maaliin. Ei ehkä enempää voisi vtuttaa joku rimantiputusvitonen. Nelli kun tiputtaa riman ehkä kerran vuodessa.

Se siitä nollan metsästyksestä sitten, koska viimeinen rata oli hyppäri. Ei ollut fiilistä mennä, mutta menin kuitenkin ja hyllytin huonolla ohjauksella. Nelli oli tässä vaiheessa jo todella löysä, johtui varmaan kuumuudesta. Se ei yhtään tykännyt olla auringossa ja hakeutui koko ajan varjoon. Ennen seuraavia kisoja lähtee turkki mäkeen, toivotaan, että se sitten jaksaisi paremmin. Seuraavat kisat siis viikonloppuna Takuilla, jossa en mene hyppärille. Vtuttaisi vaan kahta kauheammin, jos sieltä tulisi nolla.

Sitten Minnin kuulumisia. Viime viikolla käytiin lääkärissä, jossa kuvattiin etupäätä. Kuvissa ei löytynyt mitään ja Minni aristi todella paljon etupään lihaksia, joten todennäköisesti ne on vaan niin pahasti jumissa, että se aiheuttaa ontumista. Minni sai kipulääkekuurin ja hoidoksi suositeltiin vaan hierontaa. Näillä mennään ja katsotaan miten käy. Ei Minni vaikuta yhtään kipeeltä, vaan juoksentelee pitkin pihaa kauheita spurtteja. En kuitenkaan uskalla treenata sillä vielä pariin viikkoon.