Viime viikonloppuna hikoiltiin Nellin kanssa Liedossa maajoukkuekarsinnoissa. Oli kyllä melkoinen kokemus ja hieman jäi harmittamaan omat mokailut, joten ensi vuonna on kyllä pakko päästä uudestaan ja mieluiten kahden koiran kanssa. Tämä kerta meni täysin hermoillessa ja jännittäessä, joten jos seuraavalla kerralla pystyisi jo keskittymään itse suoritukseenkin suuresta yleisöstä huolimatta.

Herätys lauantai-aamuna klo 5.30, kannetaan nukkuva koira pihalle pissalle ja autoon. Oltiin Nellin kanssa kaksin liikenteessä, Jussi jäi loppulauman kanssa kotiin. Paikan päällä alkoi jännittää heti ihan hullusti. Katselin silmä kovana maxien agirataa yrittäen opetella rataa ja keksiä sopivia ohjauskuvioita. Mineille rataa kuitenkin muutettiin, joten taas sai alkaa uudestaan jännittämään muistaako rataa. En oikeastaan muista koko radasta paljon mitään, olin niin kauheassa paniikissa ja koko radan menin kuin sumussa. Sen muistan, että Nelli varasti lähdössä ja meinasi monta kertaa mennä ihan väärälle esteelle. Se oli kuitenkin sen verran kuulolla, että sain sen karjuttua pois ja pelastettua viime hetkillä monta pahaa paikkaa, vaikka ihan hirveitä ylimääräisiä kaarroksia tuli paljon. Maalissa en tiennyt yhtään meidän tulosta, mutta kuulemma oltiin tehty nolla! Seuraava jännityksen aihe oli sitten se, että riittääkö se 30 parhaan joukkoon ja riittihän se!! Oltiin lopulta 0,7s yliaikanollalla sijalla 24. ja saatiin sillä lunastettua jatkopaikka sunnuntaille. Vitsi jos oltaisiin saatu tehtyä kunnollinen suoritus ilman mitään ylimääräisiä kiemuroita, niin oltaisiin jopa ehditty aikaan ja saatu sijoituspisteitä.

Lauantain toinen rata oli Kari Jalosen hyppäri ja se oli aika paha. Heti alussa sai miettiä pitkään, että mihin kohtaan kannattaa mennä, että ehtii vielä mukaan jos/kun Nelli varastaa. No varastihan se ja kääntyi kakkoshypyn jälkeen ihan vikasuuntaan. Sain kuitenkin vielä pelastettua tilanteen ja päästiin kolmoshypylle ja renkaalle. Renkaalta piti jatkaa suoraan hypylle, mutta Nelli kääntyikin 90astetta vasemmalle ja juoksi just mun edestä putkeen. Melkein potkaisin sitä, kun se tuli niin pahasti ja yllättäen jaloille. Siihen päättyi sitten se rata, olisi kyllä ollut ihan kiva mennä se loppuun asti. Itse olin vissiin vaan liian myöhässä siinä kohdassa enkä käskyttänyt sitä ajoissa hypylle.

Yöksi ajelin kotiin, sillä en ollut varannut mitään majoitusta. Sunnuntai-aamuna sitten sama juttu, klo 5.30 herätys ja tällä kertaa Nellikin oli heti aamulla ihan terävänä odottelemassa, että joko taas lähdettäis mamman kanssa reissuun. Ja lähdettiinhän me. Ensimmäinen agirata oli taas Jalosen käsialaa ja taas tuotti ongelmia mitä tehdä lähdössä jos/kun Nelli varastaa. Alku menikin aika kökösti, kun se varasti ja sitten yritin vaan huitoa sitä eteenpäin kun jäin ihan vikapuolelle. Saatiin kuitenkin onnistumaan ilman virheitä. Puomin alastulosta tuli vitonen, en sitä huomannut, mutta yleisö kohahti siinä kohtaa, joten arvasin, että käsi nousi. Hyvin jatkettiin kepeille asti, jossa viimeinen väli jäi menemättä. Sain sen korjattua nopeasti siinä paikalla ja lähdin rynnimään kohti pussia, jonne tultiin ihan suorassa linjassa. Jotenkin vain koira ja käskyttäminen unohtui tässä kiireessä ja Nelli rynnisti vaan mun perässä ohi pussista. Enää en ehtinyt korjata tilannetta, vaan Nelli ehti hypätä pituuden mun ihmetellessä, että mitä se tuolla tekee kun pussissa sen piti olla. Tästä tuli meidän viikonlopun toinen hylky, joten kisat loppui siihen.

Kaiken kaikkiaan tavoite tuli täytettyä, eli jatkopaikka sunnuntaille saatiin. Nelli oli helteestä huolimatta kyllä ihan hurjan nopea, joten harmittaa että itse sössin meidän radat. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä mihin meidän ajat olisi riittäneet. Meidän lähtöongelmalle täytyy kyllä nyt oikeastikin tehdä jotain. Minnin ja Pimun kanssa on niiiiin paljon kivempi lähteä radalle, kun tietää että ne pysyy ja pääsee itse hyviin asemiin. Nellin kanssa se kauhea kaaos alkaa heti lähdössä ja jatkuu läpi koko radan. Joku uusi lähtörutiini sen kanssa täytyy keksiä ja mielellään pian. Viime viikon epiksissä palautin sen kerran takaisin lähtöön karjuen perkelettä ja se auttoi sen verran, että pääsin kahden hypyn päähän kunnes se taas varasti. Viikonloppuna kisataan molempien kanssa kolme starttia Raumalla, jossa tuomareina Mikkilä, Heino ja Jalonen.