Eilen kisattiin Hyvinkäällä kolme agirataa, joissa tuomarina Harri + Anne Huittinen. Harri tuomaroi kaksi rataa ja Anne yhden. Koskaan aikaisemmin en ole onnistunut tekemään nollaa kummankaan radoilla ja totaalisesti pilasin mahkut myös tällä kertaa omalla asennevammallani. Lähdin tekemään Nellin kanssa lähtö- ja puomitreeniä ja Minnin kanssa piti tehdä tupla. Nellin tavoitteet onnistui, sillä niihin keskityin enemmän, mutta Minnin ei. Minni oli kyllä kovasti tekemässä tuplaa tai jopa triplaa, mutta ohjaaja oli niiiin väärällä asenteella liikkeellä kuin vain voi olla ja vesitti suunnitelmat. Näin jälkeenpäin mietittynä ei voi taas käsittää mitä h*lvettiä mä oon oikein miettinyt. Triplaa tarjoillaan oikein hopealautaselta, mutta ei vaan kelvannut. Radat oli vaikeat, ehkä vaikeimmat mitä mä oon kolmosissa kisannut, ja menin siitä syystä totaaliseen koomaan, vaikka mitä ilmeisimmin radat oli kuin Minnille tehdyt. En vissiin ollut ainoa koomailija, sillä ekalla radalla ei tullut yhtään nollaa ja muillakin radoilla vain muutamia, joten nollavoittokin olis ollut ihan otettavissa.

Aamu aloitettiin Harrin radalla. Heti alkuun tiukka kepeillevienti ihan putken vierestä. Tähän en keksinyt mitään järkevää tapaa, joten pakko oli vaan yrittää vetää koira riskillä kohti putkea ja kääntää sylkkärillä kepeille. Sitten muurilta vinosti A:lle, jonka alla putki ihan kiinni A:n reunoissa. Loppurata oli jo paljon inhimillisempi, mutta jotenkin sellainen, että radan muistaminen tuntui vaikealta. Nelli lähti vaihteeksi joka radalle ennen Minniä. Sen kanssa tavoitteena oli pysyä lähdössä ja pysähtyä puomin kontaktillle. Lähdössä nökötettiin taas hienosti ja alku meni hyvin kepeille asti. En vaan uskaltanut heittää sitä tarpeeksi kaukaa vaan menin lähelle sössimään ja Nelli livahti toiseen väliin. Uudella yrityksellä onnasi ja matka jatkui yllättävän hienosti melkein loppuun asti. Puomin alla olevasta putkesta mentiin okserille, jolta koira piti kääntää puomille. Yritin ottaa okserin varman päälle, mutta silti Nelli kääntyi liikaa sen päällä ja takarima tippui. Puomilla karjuin niin paljon kuin ääntä lähti ja se pysähtyi! Loppu meni OK, joten tulokseksi 10 ja pikkuisen yliaikaa keppisählingistä. Tavoitteiden kannalta kuitenkin hieno rata ja ehkä vaikeusasteesta kertoo se, että Nelli oli lopulta 8.

Minnin kanssa lähdin vielä tässä vaiheessa tekemään nollaa. Senkin kanssa oli keppiongelmaa, sain sen sörkkimällä työnnettyä väärälle puolelle, mutta viime hetkillä kiepsautettua vielä pois sieltä, joten ei tullut kieltoa. Minni meni lujaa ja hienosti kunnes tapahtui jotain ihmeellistä. A:n alla olevasta putkesta piti mennä puomin alla olevaan putkeen. En siis voinut kuvitellakaan, että tässä jotain voisi tapahtua. Menin putken luo kutsumaan ja Minni tuli ja livahti jostain syystä mun selän taakse ja kiipesi puomille. Siis aivan puskista. Harmitti todella paljon ja vielä enemmän sen jälkeen kun tulokset tuli, eikä siellä ollut yhtään nollaa. Pöh, olis vaan pitänyt ohjata tarkemmin.

Seuraava rata oli Annen käsialaa ja vaikutti helpommalta. Kepeille meno oli vähän vaikean tuntuinen ja ellei tehnyt kunnollista haltuunottoa muurin jälkeen, koira livahti helposti kakkosväliin. A:n jälkeiset hypyt laittoi hieman pohtimaan ohjauskuvioita. Tällä kertaa tein tyhmän valinnan ja pidin oman pääni ohjata A:n jälkeinen hyppy kieputtamalla siivekkeen ympäri, vaikka näin, että kaikki muut ohjaa tämän kohdan ihan erilailla ja suoremmalla linjalla. Tällä kertaa olisi vaan pitänyt katsoa mallia muilta. Taas oli radalla okseri, mutta helpommassa kohdassa, eikä sen kohdalla tarvinnut ottaa koiraa haltuun. Nelli istui lähdössä taas superhyvin ja puomin kontaktille pysähtyi taas! Rata meni hyvin, hyppykieputus ja sen jälkeinen takanaleikkauskin vauhdilla, mutta sitten tultiin keinulle ja olin ottanut (ihan turhaan) reilun etumatkan Nellin ollessa putkessa ja olin vaan liian edessä ja vedin Nellin perässäni keinusta ohi. Olisi taas pitänyt muistaa, että Nelli ei pidä keinusta (varsinkaan tuosta Hyvinkään keinusta), että se pitää oikeasti OHJATA sinne, eikä vaan olettaa, että se menee itsestään. Pöh pöh. Loppurata räpellettiin ja vedin sen vielä lopussa pussista ohi, joten saatiin hylly. Niin harmi, koska Nelli tuli lujaa!

Minnin kanssa lähdin paikkailemaan Nellin kanssa tehtyjä virheitä. Minni menikin oikein kivasti, mutta mun ohjausvalinnat oli totaalisen vääriä sille. Sen vauhti pysähtyi melkein kokonaan monessa kohdassa, mm. siinä A:n jälkeisessä kieputuksessa ja ennen keppejä. Maaliin nollalla, mutta aika ei riittänyt. Reilu 1s meni yli. En tiedä montakohan sekuntia oltaisiin menty lujempaa, jos olisin ohjannut sen niin, että vauhti pysyy koko ajan. Ei se radalla tuntunut mitenkään erityisen hitaalta, joten mun ohjaus oli vaan todella perseestä. Tästä masennuin aika paljon, sillä tuplamahkut meni sitten siinä.

Kolmas rata oli taas Harrin ja todella erikoinen. En tiedä mitä siinä oli oikein tavoiteltu. Putki oli poikittain puomin alla ja se mentiin kahteen kertaan niin, että sai juosta ihan tosissaan, että ehti kiertää puomin ennen kuin koira tulee putkesta pihalle. Tai sitten yrittää toista kautta ja toivoa, että koira irtoaa itse kepeille. Sekä alussa että lopussa hypeltiin hyppyjä, jotka oli niin lähellä toisiaan, että maxikoiraa ei tosiaan olisi pystynyt kääntämään niissä väleissä oikealle hypylle. Lisäksi taas okseri ja tällä kertaa siltä joutui kääntämään tosi tiukasti koiraa, sillä ansahyppy oli vain muutaman metrin päässä takana. Nelli pysyi taas lähdössä! Ekaan putkeen sain sen ihan hyvin törkättyä, mutta en mitenkään ehtinyt puomin toiselle puolelle vaan Nelli tuli melkein jaloille. Sain sen huidottua keppien suuntaan ja onneksi irtosi ja sain takanaleikattua. Okserin takarima pysyi nyt hienosti, vaikka jouduin kääntämään tiukasti. Puomin kontakti oli nyt huonompi, se hiljensi kyllä ja otti kontaktin, mutta ei pysähtynyt. Jatkettiin kuitenkin matkaa, sillä oletin että tässä ei montaa nollaa tule ja nyt oli hyvät tsäänssit voittoon. Keinu meni nyt hyvin kun maltoin ohjata loppuun asti. Toista kertaa putkeen ja myöhästyin tosi pahasti kun Nelli jo tuli putkesta ulos, sain vielä huidottua sen yhdelle hypylle ja seuraavallekin ja enää oli muutama hyppy ennen maalia. Ihan pikkuisen olin myöhässä ja Nelli livahti käsistä ja hyppäsi tosi lähellä olleen okserin toiseen suuntaan. Voi hitsin hitsi. Olisi pitänyt tehdä pelastustakanaleikkaus eikä yrittää ehtiä sen edelle. Hienosti se kuitenkin meni melkein loppuun asti.

Minnin kanssa lähtiessä radalle olin jotenkin ihan koomassa ja luovuttanut jo etukäteen. Olin ihan masentunut siitä yliaikanollasta ja ihan varma, että ei tästä tule mitään. Siis niin väärä asenne kuin vain voi olla. Minni meni kuitenkin ihan superisti. Se oli juuri sen verran hitaampi kuin Nelli, että ehdin lopussakin nipin napin tehdä suunnitellut ohjauskuviot. Ihanneaikakin alittui nyt selvästi, joten rataprofiili oli meille sopivampi. Ainoastaan puomilla en vaatinut kontaktia, joten se loikkasi vitosen arvoisesti. Nollalla oltaisiin oltu kolmansia. Super-Minni.

Ja mitä tästä opimme? Todennäköisesti ei taas mitään, koska oon tehnyt vastaavia suorituksia aikaisemminkin. Varsinkin Minnin kanssa. En tiedä mistä sen tsempin sais revittyä joka radalle, että aina mennään tekemään nollaa. Noi radat oli siitä hyviä, että nollia tuli vähän, joten juuri tällaisilla radoilla pitäisi Minnin kaltaisen perusmopen kanssa pystyä tekemään parhaansa ja napata ne nollavoitot. Hyvä se näin jälkikäteen on taas todeta tämäkin asia. Olin ihan liian keskittynyt Nellin ongelmiin ja pikku-M jäi taas paitsioon. Se kyllä kosti tämän mulle rikkomalla taas yhden häkin ja karkaamalla sieltä pihalle. Odotin Nellin kanssa vuoroa radan reunalla kun yhtäkkiä huomasin, että joku tricolour-cava pyörii jaloissa. Tarkempi tutkimus osoitti, että se oli Minni! Oli raivonnut reiän häkkiin ja ängennyt siitä pihalle...

Nyt me pidetään noin kuukauden kisatauko ja palataan kehiin maaliskuussa. Toivottavasti ohjaajakin on saanut päänsä siihen mennessä kuntoon.