Viikonloppuna kisattiin Pohjois-Hämeen kennelpiirin mestaruuksista Ylöjärvellä. Menestys oli vaihtelevaa, lauantain yksilökisat meni huonosti, mutta sunnuntaina loistettiin Nellin kanssa ja voitettiin minien joukkuemestaruus Tamskille.

Lauantaina kisattiin siis yksilöpiirinmestaruuksista hyppy- ja agilityradoilla. Tuomarina toimi Marja Lahikainen ja päivän teemana tuntui olevan takaakierto. Starttasin hyppärille ensin Nellin kanssa ja rata alkoi hyvin kunnes tultiin kahden hypyn välistäveto-kohtaan, jossa olin pahasti myöhässä ja Nelli lipsahti hypylle väärään suuntaan. Loppurata meni tietysti hyvin niin kuin aina hyllyn jälkeen. Minnin kanssa lähdin sitten paikkailemaan Nellin kanssa tehtyä virhettä ja sainkin sen kohdan onnistumaan hienosti. Harmi vaan, että Minni tiputti heti toisen riman ja putken jälkeisellä takaakierto-hypyllä tuli kauheeta sekoilua. Minni meinas hypätä hypyn väärään suuntaan, mutta sain sen viime hetkellä pysähtymään ja se jäi pyörimään mun jalkoihin. Hetki meni, ennen kuin sain sen lähetettyä kiertämään estettä, mutta tämän jälkeen loppu meni hyvin. Ihme kyllä meille ei tullut tuosta härdellistä kieltoa, joten Minni sai vain vitosen ja hieman yliaikaa hässäköinnistä.

Agilityradalle lähdin niin ikään ensin Nellin kanssa ja jotenkin se onnistui taas mokaamaan kepit. Aloitti ihan hyvin, mutta sitten sekosi ja jäi yksi väli menemättä. Toisella yrityksellä kepit meni hienosti ja myöskin koko loppurata pieniä ylimääräisiä kaarroksia ja epäonnistunutta poispäinkäännöstä lukuunottamatta. Tulokseksi siis vitonen ja jälleen hieman yliaikaa keppisekoiluista johtuen. Minnin kanssa lähdin taas paikkaamaan kepeillä sattunutta virhettä ja se menikin ne hienosti, mutta mulla lipsahti yhden hypyn jälkeinen valssi pitkäksi ja yhtäkkiä huomasin olevani ihan vikapaikassa ja Minni ehti hypätä samantien takaakierto-hypyn väärään suuntaan. Voi harmi taas. Loppuradan ohjasin tosi löysästi, mutta Minni meni hienosti. Se on nyt muutenkin ollut tosi hyvässä kunnossa ja vireessä. Kevään/kesän hidasteluista ja selkäjumeista ei ole enää tietoakaan.

Sunnuntaina päätettiin parantaa suoritusta joukkuekisassa, johon starttasin Nellin kanssa. Me oltiin vuorossa ensimmäisenä meidän joukkueesta ja koko radan aikana en tainnut ajatella muuta kuin, että nyt ei saa missään tapauksessa hyllyttää! Eikä me sitten hyllytettykään vaan suoritettiin ihan kaamea räpellys, joka kuin ihmeen kaupalla tuomittiin nollaradaksi. Lähdössä Nelli oli taas tosi rauhaton ja siitä näki kilometrin päähän, että varaslähtö on tulossa. Komensin sitä moneen kertaan pysymään paikallaan ja pääsinkin onneksi ihan hyviin asemiin ennen kuin se varasti. Päästiin siis hyvin liikkeelle, mutta Nelli meinasi jo heti kolmannen esteen jälkeen lipsahtaa väärälle esteelle ja näitä lipsahduksia/ylimääräisiä kaarroksia tuli taas ihan kiitettävästi. Kontaktit yritin ottaa tosi varman päälle. Lopussa olin ajatellut aivan erilaisen ohjauslinjan kepeille ja niiden jälkeisille hypyille, mutta meitä ennen startanneiden koirien suorituksia katsellessa päätin vaihtaa ohjauksen erilaiseksi. Kaikki menikin hyvin, kunnes kepit loppui ja Nelli olisi pitänyt saada menemään keppien oikealla puolella oleville hypyille ja mä olin mukavasti jäljessä keppien vasemmalla puolella. Kauhealla sähellyksellä sain Nellin lopulta hypyille ja ihme kyllä tästäkään säätämisestä ei tullut kieltoa. Ihan äimän käkenä kuuntelin kun meille kuulutettiin nollarata ja ihanneaikakin alittui.

Sitten alettiin jännittämään joukkuetovereiden suorituksia ja hienostihan hekin tietysti menivät. Inkalle tuli harmillinen kymppi, mutta Elli ja Tuittu painalsi hienot nollaradat ja koska muut joukkueet eivät kyenneet kolmeen nollaan, me voitettiin!

Ensi viikonloppuna siis Nokian kisat ja sitä seuraavaana Takut. Vielä olis siis mahkuja tehdä 6 nollaa/koira tänä vuonna... Oikeesti kun nyt edes yksi tulis molemmille tai mieluummin Nellille se puuttuva tupla.