Nellin ja Minnin (sekä ohjaajan) ensimmäiset SM-kisakoitokset on nyt onnellisesti ohi. Menestystä ei tullut eikä tavoitteisiinkaan päästy, kuitenkin mukava viikonloppu tuli vietettyä. Harmillisesti Nellin varasteluongelma on nyt ehkä pahempi kuin koskaan ennen. Viikonlopun neljässä startissa se varasti joka ikisessä ja vieläpä tosi törkeästi.  Nyt täytyy ennen karsintoja olevissa treeneissä ja varsinkin kisoissa koittaa pitää tiukka linja ja lähteä pois jos se varastaa.

Perjantaina oli kaksi normaalia kolmosten kisaa. Hyppyrata oli ensin ja tuomarina meille uusi tuttavuus Martti Salonen. Etenemisnopeudeksi oli laitettu 4m/s, joten kovaa saisi mennä, jotta ehtisi ihanneaikaan. Rata vaikutti ihan kivalta, lopussa sai vääntää valssia valssin perään, mutta muuten pääsi juoksemaan. Nelli starttasi ensin ja siis varasti lähdössä. Halusin sen kanssa saada kisasuorituksia alle, joten lähdin vaan radalle, koska sain sen vielä ohjattua ensimmäiset esteet ihan hyvin. Nellillä oli vauhti päällä, mutta käännökset valui taas toooooosi pitkiksi. Muurille tultiin ihan vinosti ja sen jälkeen putkeen, joten ehkä tästä syystä muurista tippui palikka. Muuten päästiin maaliin virheittä, joten hyvä rata. Ei ihan ehditty aikaan, mutta vain alle sekunti tuli yliaikaa. Hitsi kun noista kaarroksista olisi saanut tiukempia, niin varmasti olisi aikakin riittänyt. Sen verran paljon me tehtiin ylimääräistä lenkkiä. Minnin kanssa tehtiin myös hyvä rata. Se tiputti täsmälleen saman muurin palikan kuin Nellikin eikä muita virheitä. Minni kääntyi radalla tiukemmin, mutta vauhti oli pikkuisen hitaampaa ja yliaikaa tuli reilu sekunti. Tosi hienosti silti Minniltä.

Agiradalla tuomarina oli Anne Savioja. Rata oli myös tosi kiva, ainoastaan loppupuolella oli hieman hankalampi kohta, jossa putki puomin alla. Nelli starttasi taas ensin ja varasti jälleen. Sain kuitenkin jälleen ensimmäiset esteet pelastettua, joten jatkettiin matkaa. Harmillisesti lähetin Nellin hieman huonosti kiertämään hyppyestettä ja se kiersi koko hypyn. En viitsinyt alkaa korjailemaan kun se oli ihan täysin mun oma moka vaan jatkettiin matkaa, joten tästä meille hylly. Loppurata meni ihan superisti, joten hyvin meni. Jopa puomille lähetys onnistui ihan nappiin, Nelli ei tainnut edes vilkuilla viereisiä putkensuita. Minnin rata meni myös tosi hienosti kepeille asti, jossa päätin hakea sen lähempää putken suulta mukaan ja yhtäkkiä olinkin ihan keppien edessä ja työnsin Minnin keppien väärälle puolelle. Jatkettiin tästä vielä ihan hyvin, mutta puomilla viereiset putkensuut veti liikaa ja Minni meni putkeen. Hylly siis myös Minnille, mutta muuten hyvää menoa.

Perjantain ratojen jälkeen lähdin ihan hyvillä mielin lauantain joukkuekisaan Nellin kanssa. Olin kyllä ihan varma, että se varastaa tälläkin radalla, niin kuin tekikin. Onneksi alku oli jälleen sellainen, että pääsin vielä hyvin sen mukaan. Tuomarina oli Sisko Pulkkinen, joka oli henkilökohtainen suosikkini SM-kisojen tuomareista. Rata oli oikein kiva, eikä siellä ollut mitään pahoja ansoja. Nelli teki hienon ja nopean radan. Harmillisesti alussa oli tullut yksi rima alas johtuen ilmeisesti varaslähdön aiheuttamasta sählingistä. Itse en tätä huomannut, mikä oli vaan hyvä, ja luulin koko ajan tekeväni nollarataa. Meille siis radalta vitonen. Toisena joukkueessa lähtenyt Elli tiputti myös yhden riman ja Inkallekin tuli vitonen kepeiltä. Ankkurina lähtenyt Tuittu sentään teki hienon nollan, joten Tamskin joukkueelle tuli tulokseksi 10 ja sijoitus 17. Voi hitsin rima! Ennemmin olisin tuon vitosen ottanut vaikka kontaktilta, koska niillä meillä ihan oikeasti on ongelmia. Rimoja Nelli ei tiputa juuri koskaan.

Sunnuntaina oli sitten yksilökisat. Minien hyppäri oli vaikea, jossa paljon takaakiertoja. Tuomarina oli Eija Berglund, jonka radoilla ei olla kovin montaa kertaa oltu. Minni starttasi tällä kertaa ensin. Vielä lähdössä koitin kuumeisesti miettiä, että miten rata oikein menikään, sillä rataantutustumisesta oli kulunut jo yli 1½h. Ei auttanut mietiskely, sillä unohdin radan. Minni meni ihan superhienosti, mutta unohdin täysin mihin suuntaan sarjaesteen viimeinen hyppy mennään ja mentiin se sitten väärään suuntaan. Olin jotenkin ihan sekaisin siinä kohdassa ja etsiskelin vain esteeltä numerokylttiä, joka oli toisella puolella. Voi itkujen itku. Moni koira hyllytti juuri tässä kohdassa menemällä ansaputkeen, mutta Minni ei sinnepäin katsonutkaan, joten se olisi selvittänyt kohdan ihan leikiten, jos vain ohjaaja olisi ohjannut oikein. Tosi tyhmää, varsinkin kun vain 33 koirakkoa sai ylipäätään tuloksen tällä radalla. No, tästä piti vain koota itsensä ja yrittää vielä Nellin kanssa. Nelli varasti taas törkeästi, mutta selvittiin alun hypyistä. Muurin takaakierrossa tuli palikat odotetusti alas, tämä on Nellille ollut aina vaikeaa, sillä se tykkää ponnistaa palikoista. Tehtiin kuitenkin vielä tulosta sarjahypylle asti, jossa Nelli sitten meni sinne ansaputkeen, jonne vissiin Minniä lukuunottamatta kaikki muutkin cavalierit meni. Se oli sitten siinä ja juostiin lujaa maaliin. Rata oli siis ehkä karsintaradaksi turhan vaikea, sillä kaikki tuloksen tehneet pääsi finaaliin. Tuon ansaputkenkin tilalla oli alunperin pussi, mutta nollakoirakon jälkeen se vaihdettiin putkeksi, joka muodosti pahan ansan.

Että sellaiset kisat tällä kertaa. Ei muuta kuin nollia keräämään ja ensi vuonna paremmalla onnella ja taidolla uudestaan. Juhannuksena ei kisata, mutta sitten onkin jo agirotu ja seuraavana viikonloppuna KLAG.