Viikonloppu tuli siis vietettyä Kokkolassa KLAG 2009 -kisoissa koko koiralauman kanssa. Reissussa sattui ja tapahtui, mutta tosi hyviä ratojakin tuli tehtyä. Tuomareina toimivat Ritva Herrala ja Leena Rantamäki-Lahtinen ja yleisesti ottaen kolmosten radat oli ihan mukavia. Sopivan helppoja, mutta ihanneajat sen verran tiukkoja, että sai juosta ihan tosissaan.

Perjantaina oli molemmille yksi agilityrata, joka alkoi vasta illalla yhdeksän jälkeen. Lähtöjärjestys oli joka kisassa sama, ja pääsin radalle ensin Nellin ja sitten vasta Minnin kanssa. Etukäteen ei arveluttanut kuin kepeille meno, enkä osannut millään päättää kumpaa puolta menisin kepit. Lopulta päätin viedä ne vasemmalta puolelta, mikä ilmeisesti osoittautui huonoksi valinnaksi, sillä onnistuin vetämään molemmat koirat kepeistä ohi. Tosi tyypillistä tehdä sama moka kahdella radalla peräkkäin... Muita virheitä ei sitten tullutkaan, joten molemmille vitonen ja pikkusen yliaikaa kepeillä tuhraantuneesta ajasta. Minni oli hitusen nopeampi kuin Nelli, jolla keppien korjaaminen kesti kauemmin.

Lauantain ekalla radalla päätin kokeilla muurilla takaaleikkausta. Mini-luokkaa ennen oli jo käyty medien ja maxien kisat ja näistä vain ehkä viisi ohjaajaa teki takaaleikkauksen tässä kohtaa, vaikka mun mielestä se sopi tähän kohtaan kaikkein parhaiten. Nelli varasti lähdössä, enkä ehtinyt kunnolla sen mukaan ja se meni kolmoshypystä ohi. Loppurata meni kuitenkin hienosti, takaaleikkauskin onnistui ja vitosella selvittiin maaliin. Ennen A:ta olleella hypyllä tosin rima kolahti, mutta ei tippunut. Selkeästi rynnin liian lujaa A:lle ja Nellillä tuli kiire mun perään. Yllätyksekseni Minnikin varasti lähdössä. Mistähän se on sen oppinut...? Ehdin kuitenkin hyvin sen mukaan, joten siitä ei aiheutunut virheitä. Minni tiputti sitten juuri sen riman, joka Nellilläkin oli kolahtanut, joten en taaskaan ollut ottanut edellisen radan virheistä oppia vaan rynnin taas liian vauhdilla A:lle. Voi voi. Loppurata ja muurin takaaleikkauskin meni hienosti, joten Minnikin selvisi vitosella ollen taas hitusen nopeampi kuin Nelli.

Lauantain toka rata oli taas vasta illalla, puoli kymmenen aikaan. Epäilin jo, että pysyykö koirat edes hereillä enää siihen aikaan. Maxeilla ja medeillä oli tullut yllättävän paljon virheitä heti alussa, joten päätin vetää ainakin sen kohdan ihan varman päälle ja lähteä suunnilleen koiran kanssa samaan aikaan, jotta saisin omalla liikkeelläni vedettyä koiran ansaesteinä olleiden putken ja puomin ohi. Hyvin tämä onnistuikin, vaikka Nelli meinasi kääntyä neloshypyn jälkeen väärään suuntaan. Sain kuitenkin sen käännettyä ja päästiin nollalla maaliin asti! Minnin rata alkoi yhtä lupaavasti. Jostain syystä kuitenkin lopetin ohjaamisen puolessa välissä rataa ja Minni pääsi hyppäämään yhden ylimääräisen hypyn. Tosi harmi, sillä muuten tämäkin olisi ollut hieno nollarata. Ja vielä harmimpi oli se, että Minnin kisat jouduin lopettamaan tähän rataan.

Sunnuntai-aamuna satoi. Eka kisa oli jo klo 11, eikä koirat olleet yhtään mielissään tästä kelistä. Eka rata oli helppo, vain hieman muunneltu ykkösten radasta. Keppikulma oli oikeastaan ainoa edes hieman vaikea kohta, muuten koko rata oli vain juoksemista. Rimatkin oli sateen takia alimmassa mahdollisessa, joten oli tosi hyvät odotukset. Ihan ei kuitenkaan mennyt odotusten mukaan. Seisoskeltiin Nellin kanssa lähtöalueella kun meitä edellinen koira (jackrussel) yhtäkkiä kävi Nellin päälle. Nelli huusi ihan suoraa huutoa ja mä karjuin koiralle, joka oli Nellin päässä kiinni. Koiran ohjaaja sai kuitenkin onneksi suht nopeasti koiransa irti Nellistä ja pääsin tutkimaan vahinkoja. Mitään jälkiä ei onneksi näkynyt, eikä Nellikään aristanut mitään kohtaa, joten päätin lähteä radalle vaikka meidän vuoro tulikin melkein heti. Nelli toipui välikohtauksesta huomattavasti nopeammin kuin minä, joka olin vielä lähdössäkin ihan itku kurkussa Nellin puolesta. Rata meni tosi hienosti ihan loppusuoralle asti, jossa lopetin taas ohjaamisen ja Nelli pääsi sujahtamaan putkesta mun selän taakse ja hyppäsi seuraavan hypyn väärään suuntaan. Hieno hylkyrata kuitenkin ja ällistyttävän hyvin Nelli palautui juuri ennen rataa sattuneesta hyökkäyksestä. On se vaan aika kovaluonteinen koira. Minni oli koko aamun ollut vähän vaisu ja kävellyt vähän laiskasti, minkä ajattelin johtuvan vain sateesta. Ennen rataa juoksutin sitä vähäsen ja ihan selvästi se alkoi ontumaan ja koko takapää tuntui olevan jumissa. Peruin sitten Minnin molemmat sunnuntain startit ja pistin sen pakkolevolle loppupäiväksi.

Sunnuntain ja koko kisojen viimeinen rata oli hyppäri ja muuten sama kuin ykkösten rata, vain yhtä hyppyä vähän siirrettiin ja yksi putki mentiin eri suuntaan. Rata oli siis ihan täysin juoksukilpailu. Juuri ennen rataa alkoi aurinko paistaa ja tuli jo melkein kuumakin. Taas päätin lähteä Nellin kanssa melkein samaan aikaan lähdössä, jotta saisin omalla liikkeelläni sen vedettyä yhden hypyn ohi, jonne muutama medi-koira oli erehtynyt. Tämä kohta ja muutenkin koko rata onnistuikin hienosti, juostiin Nellin kanssa ihan täysiä ja päästiin taas nollalla maaliin! Tähän huippurataan oli hieno päättää koko kisareissu, tosi harmi ettei sitä tullut otettua videolle.

Minni pääsee huomenna hierontaan, on se selvästi ollut tänään jo parempi ja liikkunutkin jo suht normaalisti. Katsotaan sitten sen jälkeen tulevia kisoja. Ehkä sitä ei enää kannata ilmoittaa kuin yhteen starttiin/päivä eikä varsinkaan enää kisata peräkkäisinä päivinä. Elokuussa on ilahduttavan paljon kisoja lähiseudulla, joten Nellin kanssa ainakin kierretään ne ahkerasti.