Melkein tuntuu jo siltä, että voisin luovuttaa cavamestaruuksien suhteen. En mä varmaan tuu ikinä pärjäämään niissä, kun ei vaan pää pysy kasassa sen vertaa, että sais tuloksen tehtyä karsintaradalla. No, eipä tänä vuonna harmittanut oma suoritus enää siinä vaiheessa kun Kaisa ja Casper voitti mestaruuden!  Niin huippua ja todellakin meni oikeaan osoitteeseen voitto.

Lauantaina olin ilmoittanut molemmat vain cavamestaruuden karsintaradalle, jossa tuomarina oli Harri Huittinen. Tältä radalta siis piti saada tulos, että pääsisi cavamestaruusfinaaliin. Samaan aikaan kisattiin myös shelttimestaruudesta, joten eipä siellä radalla paljon muita rotuja näkynyt. Rata oli todella kinkkinen ja onneksi osallistujia oli sen verran, että oli kaksi rataantutustumista. Pyörin siellä siis kahteen kertaan, enkä silti saanut päätettyä miten muutama kohta kannattaa ohjata. Nelli pääsi ekana ja lähdettiin raivolla matkaan. Alku hyvin, keppien jälkeen hätäratkaisuvalssi ja ehdin kuin ehdinkin ennen puomia persjätölle. Puomin kontakti oli pakko riskeerata jatkon kannalta, koska koira oli saatava suoraan edessä olevan A:n alla olevaan putkeen. Vedin ihan sikana Nelliä sivuun puomilta, mutta oli kuulemma ottanut silti kontaktin. Ihme! Putken jälkeen oli hyppyhärdelli, jossa sitten hylkäännyttiin. Lähdin tekemään hyppyjen väliin valssia, jotta olisin saanut vältettyä välistävedon ja olin vissiin sen verran myöhässä, että rintamasuunta osoitti tosi lähellä olevaan ansahyppyyn kun lähetin Nelliä takaakiertoon ja sinnehän se luikahti. Ei auttanut mikään huuto enää siinä vaiheessa ja pettyneenä poistuttiin radalta. Keli oli niin kuuma, että en halunnut "rääkätä" Nelliä yhtään enempää kuin on pakko ja olin kyllä niin pettynytkin itseeni, että en vaan pystynyt jatkaa rataa.

Minnin kanssa sitten uusi yritys. Nellin radan pettymys oli vielä mielessä, joten vähän vasurilla lähdin viemään Minniä. Se oli aika hidas, mutta keli oli niin kuuma, että ei mikään ihme. Ihan mallikkaasti mentiin rataa ja vein tosi varmistellen joka kohdan. Ihan lopussa sitten vaan vaihdoin suunnittelemani valssin persjättöön ja Minni livahti seläntakaa väärälle hypylle. Se oli sitten siinä, eikä asiaa cavafinaaliin kummallakaan koiralla. Minnin hylly ei harmittanut enää juuri yhtään, koska olin niin asennoitunut menemään finaaliin (ja voittamaan) vain Nellin kanssa. No, ei auta mikään. Ensi vuonna uusi yritys toivottavasti.

Sunnuntaina kisattiin vielä kaksi agirataa ja tuomarina vaihteeksi Anne Huittinen. Jussi ohjasi Minniä ja mä Nelliä. Eka rata meni ihan oudosti, eli Nelli tiputti ekan riman (!). Fiilikset meni jo siinä ja vähän vasurilla jatkettiin rataa. Puomin kontaktille karjaisin ja hyvin pysähtyi, mutta jatkoi siitä vaan suoraan hypylle kun piti kääntyä kepeille, joten hyl. Minni meni Jussin kanssa lujaa! Jussi on kyllä niin oikea ohjaaja Minnille, se kun tarvitsee kunnon kiritystä. Harmillisesti Jussi ei ohjannut yhtä takaakiertoa loppuun asti ja siitä kielto. Ennen puomia myös hukkui rata hetkellisesti ja Minni meni (monen muun hyllyttäneen koiran tavoin) A:lle puomin sijaan. Loppurata hienosti ja ihan lopussa Minni otti hurjan spurtin.

Radan jälkeen laitoin koirille märkäloimet päälle ja käytiin puolen tunnin lenkillä ennen seuraavaa rataa. Minni käveli ihan normaalisti ja oli muutenkin ok. Sitten se makoili Jussin sylissä jonkin aikaa loimi päällä kunnes tajusin ottaa sen pois. En siis yleensä pidä loimia kuin lenkillä, ettei lihakset jäähdy liikaa. Istuskeltiin kaikessa rauhassa ja odoteltiin seuraavaa rataa kun yhtäkkiä Minnin liikkuminen alkoi näyttää oudolta. Yritin kävelyttää sitä, mutta se ei oikein halunnut liikkua ja näytti ontuvan. Minnin kisat loppui siis siihen. Loppupäivän se sai olla levossa ja yöllä annoin sille vielä kipulääkettä kun päästiin kotiin. Tänään se on ollut jo ihan normaali, mutta täytyy pitää sitä vielä levossa. En tiedä mikä osuus märkäloimen käytöllä oli tähän vai menikö se vaan liian lujaa Jussin kanssa radalla. Harmittaa niin paljon. Luulin, että se on jo ihan entisessä kunnossa.

Nelli kisasi kuitenkin vielä sunnuntain toisen radan. Alussa oli hyppy ja puomi, jolta vaikeahko kääntö kepeille. Järkevintä oli saada kunnon etumatka puomilla, joten tein taas Nellille hämyn ja otin muka taskustani jotain käteen lähdössä. Juoksin täysiä puomin edelle ja karjaisin "Nelli seis" ja pysähtyihän se. Olin vaan hieman vikakohdassa, enkä saanut enää ohjattua kepeille kunnolla vaan Nelli livahti ohi. Ärsyttävä virhe! Loppuradan päätin vetää ihan täysiä ja voi vitsi kun me juostiin. Mentiin ihan sikavauhtia ja ehdin jopa tehdä persjätön yhteen tiukkaan kohtaan. Iloitsin siitä niin paljon, että unohdin sanoa Nellille käskyn putkeen ja se juoksi vaan ohi. No, mentiin pokalla maaliin asti ja koko matka täysiä. Ihan sairaan hieno loppurata ja olin niin tyytyväinen. Tämmöisen vauhdin kun saisi itselle jatkossakin. En oo josain syystä oikein uskaltanut vedättää Nelliä kunnolla, mutta tästä lähtien aion vetää täysiä joka radan.

Seuraavat kisat onkin jo ensi sunnuntaina Janakkalassa. Minniltä ne jää tietysti väliin, mutta Nellin kanssa mennään koittamaan joko me taas päästäisiin nollakantaan. Tuomarina on Ritva Herrala, joten kovin vaikeita ratoja tuskin on luvassa.