Joensuun 12 starttia kutistuikin kahdeksaan ja tulipahan pitkästä aikaa hyllytettyä oikein urakalla, sillä näissä kahdeksassa kisassa sain tehtyä vain kaksi tulosta! Siis mihin meidän kisakunto on hävinnyt? Starttien väheneminen johtui Minnistä. Se alkoi perjantain kahden radan jälkeen ontua vasenta etujalkaa, joten loput kisat täytyi sen osalta perua. Tosi harmi, koska tuntui, että se pääsi vasta vauhtiin toisella radalla. Tuomareina oli Tuija Kokkonen, Eeva-Liisa Pohjanen ja Sari Mikkilä, joista jälkimmäinen mun ehdoton suosikki. Kisapaikka oli hevosmaneesi, jossa oli hyvin outo pohja. Vähän niinkuin sinne olisi silputtu jonkun vanhat kalsarit ja heitetty pölisevää hiekkaa sekaan. No, alustasta huolimatta kyllä meidän olisi pitänyt saada parempaa tulosta aikaan. Kisajärjestelyistä on pakko valittaa sen verran, että luokkajärjestys oli todella syvältä näillä kisaajamäärillä (perinteinen mini-medi-maxi). Perjantaina starttien välillä oli kolme tuntia odottelua! Lisäksi perjantain aikataulut kusi todella pahasti, viimeinen startti mineillä noin klo 21.30 ja medit + maxit vielä sen jälkeen. Lauantaina kisat sujui onneksi hieman jouhevammin. Kanttiini oli kyllä erittäin hyvä ja pelasti paljon.

Kokkosen hyppärillä aloiteltiin perjantaina ja Nellin kanssa tempaistiinkin mun mielestä oikein kelpo rata. Pettymys oli todella suuren suuri kun tulostaululla näkyi 0,1s yliaikaa. Nelli ei tuntunut yhtään hitaalta ja ihanneajan etenemä oli 3,7 m/s, joten ihan peruskauraa meille, varsinkin hyppärillä. En tajua mihin se aika kului. Minnin kanssa sählättiin hieman ja tuli kaksi kieltoa + yli 9s yliaikaa. Minni tosin vaikuttikin hitaalta, mutta silti aivan älytön yliaika. Ehkä koirillakin oli hieman totuttelemista outoon pohjaan.

Lopuille perjantain radoille tuomariksi vaihtui meille uusi tuttavuus Eeva-Liisa Pohjanen. Radat oli hyvin kinkkiset ja Nellin kanssa hyllytettiin molemmat radat aika alussa kohtaan, jossa oli putki A:n alla. Ei sitten mitenkään mennyt oikein, kun piti mennä putkeen niin mentiin A:lle ja toisinpäin. Minni meni oikein kivasti ekan agiradan ja vauhtikin oli ihan eri luokkaa kuin hyppärillä, kunnes keppien avokulmassa menin sörkkimään sille vitosen. Loppuradasta vielä hyllytettiin joku kohta. Kun menin hakemaan koiria autosta lämmittelylenkille ennen kolmatta rataa, Minni piti vasenta etutassua ylhäällä, eikä astunut sillä ollenkaan. Siihen loppui sitten sen urakka.

Lauantaina kisattiin sitten vain Nellin kanssa kolme Sari Mikkilän agirataa. Radat oli oikein kivat, mutta kyllä oli vaan taas niiiiiin vaikeeta tehdä se puuttuva aginolla. Ekalla radalla loikattiin puomin kontakti, joka vaikeutti puomin jälkeistä elämää niin suuresti, että tuli hylly. Tokalla radalla Nelli hyppäs yhden ihan helpon hypyn takaisin päin, kun luuli että mä teen jotain ihme-leikkausta siihen kohtaan ja kääntyi vikasuuntaan. Siis taas sellainen kohta, jossa ei voi mitenkään kuvitella tapahtuvan mitään virhettä. Kolmannelle radalle lähdin sillä asenteella, että jos ei muuta niin puomin kontakti ainakin otetaan. Tein lähdössä Nellille hämyn ja olin ottavinani taskusta namin käteen. Se oli sekä hyvä, että huono juttu. Ihan alussa oli takaakierto, johon lähetin sillä "namikädellä". Nelli oli niin kiinni kädessä kun luuli, että siellä on jotain, että ei irronnut kiertoon, joten siitä vitonen. Muuten rata meni hienosti ja voi vitsi miten hieno pysähdys puomille! Puomin jälkeen kokeilin kepeillä persjättöä, joka epäonnistui ja Nelliltä jäi viimeinen väli menemättä, joten siihen hylly. Muuten tämä oli meidän paras rata, joten siihen oli hyvä lopettaa pääsiäisen urakka.

Minnille varasin ensi viikolle lääkäriajan, joten nyt tutkitaan oikein kunnolla mikä siinä jalassa mättää. Nelli huilii pari viikkoa ja jatkaa aginollan metsästystä YLÖKKin kisoissa äitienpäivänä. Vaikka Minni tulisikin kuntoon, niin päätin, että se ei kisaa vielä ainakaan toukokuussa, joten se ei tule osallistumaan myöskään SM-kisoihin.