Maanantaina Nelli pääsi mun kanssa Hannan treeneihin, joissa käyn Pimun kanssa. Pimulla kun on juoksut juuri pahimmillaan, enkä muutenkaan usko, että se toimisi juoksuhousut jalassa kovinkaan hyvin agikentällä. Olipahan rentouttavaa mennä Nellin kanssa ja pääsin kerrankin Hannan radan loppuun asti. Pimun kanssa kun aina juututaan johonkin kohtaan. Nelli meni tosi lujaa ja suurella innolla! Tuntuu ihan hullulta pitää sitä eläkkeellä. Viime aikoina se on voinut hyvin, kaikenlaiset rapsuttelut ja kaluamiset on loppuneet ihan kokonaan ja Nelli on ollut oma leikkisä itsensä.

Minni treenaili eilen Jussin kanssa SDP:llä ennen mun koulutusvuoroa. Rimat oli 25cm, eikä mitään ongelmia niiden kanssa. Lujaa mentiin muuten, mutta kepit oli tosi hitaat. Ikään kuin Minni varoisi niillä itseään, joten voi olla, että jotain jumia sillä on taas selässä. Pitää ottaa lämpokaurapussi taas käyttöön ja myöskin yrittää muistaa tehdä kylkien namivenytyksiä säännöllisemmin. Minnillä pitäisi myös juoksut alkaa pian ja perinteisesti se on vetänyt itsensä jumiin aina ennen juoksuja.

Tässä kuussa koirat pääsee taas Tanja Kotin käsittelyyn, joten katsotaan mitä mieltä hän on ja suunnitellaan mahdollisia treenejä/kisoja sitten vähän tarkemmin. Nellin suhteen nyt ainakin näyttää hyvältä, mutta Minni on edelleen melkoinen kysymysmerkki.

Tämä vuosi oli kyllä tylsin tähän mennessä, sillä ei pystytty enää harrastamaan täysillä kummankaan kanssa. Vuosi sitten olin listannut tällaisia tavoitteita tälle vuodelle:

VUOSI 2011
Päällimmäisenä tavoitteena ja aikomuksena on saada molemmista agilityvalio, joten ahkerasti ainakin kisaillaan. Toivotaan vaan, että koirat pysyy terveinä eikä varsinkaan Nellin lonkka ala oireilla. Nyt jo odotan ensi kesän SM-kisoja ja Kokkolan KLAG-viikonloppua. Tarkoituksena on myös käydä ainakin Oulussa kisaamassa ja saapa nähdä mihin asti cavamestikset meidät lennättää.
Terveystutkimuksista ensi vuonna vanhentuu molempien silmätulokset, joten todennäköisesti käydään uusimassa ne. Sydämet kuunnellaan myös samalla. Muita terveystutkimuksia ei varmaan tehdä, melkein kaikki mahdollinen kun on jo näiltä tutkittu. Minnin pentuhaaveista olen jo melkein luopunut, mutta katsotaan vielä syksyllä mikä on tilanne.

Nellin tavoitteet täyttyi AVA-arvon myötä, ja sen kanssa päästiin SM-kisoihin ja karsintoihin. SM-kisoissa päästiin finaaliradalle, mutta sitten varaslähtö koitui kohtaloksi ja kartturi hukkasi suunnan. Karsinnoissa oltiin ihan turisteina ja sählättiin mahdottomasti. Cavamestiksissa ei edelleenkään ohjaajan pokka pitänyt karsintaradalla, mutta voitto meni tänä vuonna niin oikeaan osoitteeseen, ettei oma mokailu haitannut. Syksyllä vielä kisailtiin, mutta sitten jäätiin saikulle. Piirinmestaruuksissa Nelli meni Jussin kanssa ja pärjäsi paremmin kuin ikinä mun kanssa. Nyt ollaan taas saikulla ja ihmetellään vieläkö joskus päästään kisaamaan jossain. Valioitumisen jälkeen lopetettiin treenaaminen melkein kokonaan, eikä edelleenkään käydä treenaamassa kuin satunnaisesti.

Minni ei päässyt kisaamaan tänä vuonna kovin montaa kertaa, joten sen AVA-arvo jää hamaan tulevaisuuteen. Minniltä jäi SM-kisat ja karsinnatkin väliin. KLAGissa ja cavamestiksissä Minni pääsi pari kertaa kisaamaan, kunnes taas joutui saikulle. Piirinmestaruuksissa Jussin kanssa meni yhtä hyvin kuin Nellilläkin, mutta sitten alkoi etupää taas vaivata ja jäätiin saikulle. Minnin kanssa ei olla syksystä alkaen oltu missään treeniryhmässä, ja hyvin vähälle jäi treenit koko vuonna muutenkin. AVA-titteli olisi kyllä hieno saavuttaa, joten kyllä Minniä vielä yritetään saada kisakuntoon.

Silmätarkissa käytiin ja sydämetkin on vielä molemmilla ihan terveet. Muutenkin ollaan kuin ihmeen kaupalla vältytty cavojen yleisimmiltä sairauksilta. Paperillahan nämä molemmat on harvinaisen terveitä cavaliereja, ja sylikoiran tehtäviin vallan sopivia.

Minnin pentuhaaveet kuopattiin kesällä todella syvälle, ja hyvä niin.

Ensi vuonna treenataan/kisataan jos vain suinkin pystytään. Muuten köllötellään kotona ja lenkkeillään metsässä. Mitään tavoitteita on kai turha asettaa, kun terveysasiat estää ne kuitenkin.

Nelli ja Minni pääsi eilen treeneihin. Käytiin itseksemme SDP:llä koittamassa miten kulkee pitkän tauon jälkeen. Rimat oli 15cm ja rata oli helpohko reilut 20 estettä. Jussi meni ensin Minnin kanssa ja tempaisi saman tien nollan. Muutamaa kohtaa vielä hienosäädettiin, mutta tosi hienosti meni. Minnin vuoron jälkeen pääsi Nelli kehiin. Menin itse sen kanssa ja hyvin kulki silläkin. Hieman se tuntui hitaalta eikä oikein irronnut, mutta ehkä mä vaan en enää muista miten se on ennen mennyt. Molemmat treenasi vain noin 5-10 min ja loppulenkillä molemmat käveli hyvin, eikä vaikuttanut yhtään jäykältä. Hyvin kesti molemmat siis tällaiset pikkutreenit. Näitä yritetään nyt jatkaa ainakin Minnin kanssa, jos sen pikku hiljaa saisi jonkinlaiseen kisakuntoon.

Vihdoin ja viimein Nelli on nyt virallisestikin FI AVA.  Yli 8 kk ehti kulua kolmannesta SERTistä, eikä Oulun kisojen tuloksia näy vieläkään koiranetissä. Valioarvo on nyt kuitenkin myönnetty, joten ehkä ne tulokset sinne pian tulee näkyviin.

On tullut pohdittua Minnin etupääongelmia ja ehkä oon keksinyt jonkinlaisen selityksen niille. Minnillähän on aina ollut huono hyppytekniikka, mutta en ole vaivautunut tekemään asialle mitään, sillä rimoja se ei juuri ole pudotellut. Se ei käytä takapäätään hypyillä kunnolla, vaan tekee kaiken työn etupäällä. Luulen, että tästä johtuu sen radanjälkeiset etupääongelmat. Sen etupää joutuu radalla liian kovalle rasitukselle, eikä se enää palaudu siitä niin kuin nuorempana. Normielämäähän Minni kestää ihan hyvin, ainoastaan agilityn jälkeen tulee näitä ongelmia.

Ratkaisuna ongelmaan oon pestannut Jussin opettamaan Minnille takapään käyttöä ja tekemään hyppytekniikkaharjoituksia. Siis jos se meinaa vielä Minnin kanssa kisata. Mehän käytiin Minnin kanssa Vapun hyppytekniikkakurssillakin pari vuotta sitten, joten Minnille sopivia harjoituksia on kyllä muistiinpanot täynnä. Tyhmä ohjaaja ei ole vain niitä aikaisemmin saanut aikaiseksi treenata. Katsotaan tuleeko tilanteeseen muutosta, mutta joka tapauksessa Minni kisaa enää vain harvakseltaan.

Nellin rapsuttelu on jatkunut jossain määrin edelleen ja koska se käynnistyy erityisesti takapäähän koskettaessa niin oon entistä vakuuttuneempi siitä, että lonkissa on nyt jotain vialla. Eilen käytiin rokotuksilla ja siinä yhteydessä kysyin eläinlääkärin mielipidettä asiaan. Nelli aristi jonkin verran lonkkien taivutuksia, joten koitetaan nyt kipulääkekuurilla loppuuko oireet. Nelli ei siten ainakaan enää tänä vuonna kisaa, mutta parit treenit se saa käydä Jussin kanssa.

Ihan liian pian loppui pikkukoirien aktiiviura. Saa olla kuitenkin onnellinen, ettei kummallakaan ole vakavampia sairauksia, jotka oikeasti haittaisi arkielämää. En kyllä tällä kokemuksella pysty suosittelemaan cavalieria kenellekään harrastus- tai edes kotikoiraksi. Sen verran niillä on kaikenlaista kremppaa koko ajan ja siihen vielä kaikki perinnölliset sairaudet päälle. Uutta pientä harrastuskoiraa tekee kovasti jo mieli, mutta ainakin muutama vuosi joutuu sellaista vielä odottelemaan. No, toimiihan nämä nykyiset sentään sylinlämmittäjinä toivottavasti vielä pitkään.

Olipahan hyvä päätös päästää Jussi pikkukoirien ohjaksiin, sillä Nelli ja Minni sai eilen parhaat tuloksensa piirinmestiksissä ikinä. Ja olipahan jännää seurata hyppyrataa radan reunalta. Agirataa en ehtinyt näkemään kun piti lähteä Pimun kisoihin. Radoista en osaa sanoa paljoakaan, mutta hyppäri ainakin vaikutti ihan kivalta juoksuradalta. Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Kisojen järjestelyistä ei jäänyt kovin vahvaa kuvaa, tai ainakaan tulosten merkitsemisestä. Minien hyppärillä ainakin kahdella koiralla oli aika väärin tuloksissa, mutta onneksi Hipun rata oli videolla ja älytön 7s yliaika saatiin korjattua tuloksiin tuomarin kellotettua radan videolta uudelleen. Toivoisi kyllä, että kisatyöntekijät jaksaisi pysyä tarkkana tuloksia merkattaessa. Kuulemma myös jotain nollia oli jäänyt merkitsemättä kisakirjoihin.

Hyppäri meni molemmilta hyvin. Minnille tuli kielto kepeiltä kun Jussi ehkä rynni vähän liikaa edellä ja Minni tuli sen perässä ohi kepeistä. Muuten rata meni sujuvasti, eikä Minnin meno näyttänyt ollenkaan huonolta vaikka rimat oli tapissa. Nellin kanssa keppikohta meni paremmin ja olin ihan varma nollasta, mutta takakaarteen putkessa Jussi oli taas liikaa edellä ja Nelli tuli ohi. Harmittava kielto! Muuten Nellin meno vaikutti hieman hitaalta, mutta en tiedä näyttikö se vaan siltä sen takia, että Jussi juoksee niin lujaa ja oli koko ajan edellä.

Agirataa en siis nähnyt, mutta siitä hienosti nollat molemmille! Nelli oli tietty nopeampi kuin Minni ja sijoittuikin hienosti neljänneksi. Kuulemma puomin kontakti oli ollut ihan siinä ja siinä. Minni oli malttanut ottaa kontaktitkin, mutta silti ehti aikaan hyvin. Loistavaa! Piirinmestaruuskisojen yhteistuloksissa Nelli oli 10. ja Minni 12. Harmilliset ne hyppärin kiellot, koska ilman niitä varsinkin Nelli olis voinut olla korkeallakin yhteistuloksissa. Tosi hienot sijoitukset kuitenkin, ja paremmat kuin mihin mä oon ikinä pystynyt.

Toisen radan jälkeen Minni oli lyhyen jäähdyttelyn jälkeen odotellut Nellin radan ajan autossa ja sen jälkeen ollut taas etupää jäykkänä. Voi hitto. En nyt muista kumpaa etujalkaa se tällä kertaa oli arastellut, mutta kävely oli ollut samanlaista töpötystä kuin cavamestiksissä. Illalla se oli jo ihan normaali, joten tosi outo vika tää edelleen on. Sillä oli bot-loimi niskassa, joten tuskin se on siellä palellutkaan. Saa nähdä oliko Minnin ura nyt tässä vai vieläkö yritetään. Viikon päähän meille on varattuna hieroja, joten katsotaan sitten missä kunnossa Minni on.

Loppumainintana vielä pakko purkaa ärsytystä Oulun seudun kennel- ja agilityseuraa kohtaan. Huhtikuun kisojen tuloksia ei vieläkään ole Koiranetissä, joten Nelli ei vieläkään ole virallisesti FI AVA. Laitoin syyskuussa kyselyä agilityliittoon tuloksista ja sieltä sanotttiin, että kisajärjestäjä ei ole toimittanut kaikkia kisojen raportteja SAGiin, joten he ei voi toimittaa tuloksia kennelliittoon. Sitten kyselin asiaa Oulusta ja sainkin vastauksen, että he hoitaa asian. Lokakuun alussa tuli maili Oulusta, että nyt kaikki raportit on lähetetty, mutta vieläkään ei ole tuloksia näkynyt. ÄRSYTTÄÄ!! Menin sitten tilaamaan (ja maksamaan) Nellille valiodiplominkin jo aikaa sitten valionarvoanomuksen yhteydessä, mutta saa nähdä tuleeko sitä valionarvoa ikinä.

Ja vielä toinen loppumaininta liittyen piirinmestaruuskisojen (ja vähän muidenkin kisojen) kisakirjamerkintöihin, nimittäin ohjaajan merkitseminen. Tällä kertaa Nellin kirjaan tuli Jussin nimi, mutta Minnin kirjaan ei. Myöskään viime vuonna kun Jussi ohjasi Minnille yhden nollan Orivedellä, ohjaajaa ei laitettu oikein. Mä en myöskään päässyt sheltti-Taikan kisakirjaan Kokkolassa tänä vuonna kun ohjasin sille yhden nollan. Mikä siinäkin on niin vaikeeta?? Nykyään kun ohjaajallakin on väliä MM-karsintoja ajatellen. No, näissä mun tapauksissa sillä tosin ei oo väliä, mutta silti! Vähän tarkkuutta siellä kisatoimistossa pliis.

Hiljaiseloa on ollut cavalierien agilityn suhteen, mutta sekin päättyy sunnuntaina kun pikkuiset pääsee kisaamaan piirinmestaruuskisoihin. Itse suuntaan samaan aikaan Pimun kanssa Riihimäelle, joten delegoin piirinmestaruuden voittamisen sujuvasti Jussin harteille. Muutenkin tein sellaisen päätöksen, että mä en enää ohjaa pikkukoiria vaan keskityn pelkästään Pimuun. Yrityksenä olisi vihdoin saada Pimun kanssa rytmitykset ja oikea-aikaiset ohjaukset sujumaan ja se ei kyllä onnistu jos aina välillä ohjaan pikkukoiria. Lisäksi yritän saada itselleni kunnon tsempin päälle Pimun kanssa. Nyt kun se on mun ainoa agikoira niin mun on pakko saada hommat sujumaan sen kanssa, että saan haluamaani menestystä.

Jussi on siis tästä lähtien ainakin toistaiseksi Nellin ja Minnin ohjaaja agissa ja mä siirryn kety/kouluttaja-puolelle. Muutamat treenit on jo alla ja hienosti on sujunut! Mitään säännöllistä treeniä ei varsinkaan nyt talvella ole tarkoitus tehdä, mutta silloin tällöin ja varsinkin ennen mahdollisia kisoja täytyy käydä vähän ottamassa tatsia. Kisaamistahti tulee olemaan ehkä kerran kuussa ja vain lämpöisissä kisapaikoissa. Ehkäpä se Minnin viimeinen sertikin sieltä napsahtaa, mutta pääasiassa pikkukoirille ei ole enää mitään tavoitteita ja ihan niiden voinnin mukaan mennään.

Sitten terveydestä. Minni on kokenut todellisen ihmeparantumisen! Se juoksee, leikkii ja riehuu ihan vapaaehtoisesti, mitä se ei ole tehnyt koko vuonna. Ollaan käyty pariin kertaan Turussa Tanja Kotin käsittelyssä ja uskon, että tämä on auttanut Minniä (kuten muitakin cavaliereja) paljon. Nelli on ollut muuten oma itsensä, mutta rapsutellut itseään ja kalunnut jalkojaan viime aikoina. Käytiin lääkärissäkin, mutta mitään syytä ei löytynyt. Laitettiin kuitenkin Advocatet niskaan koko laumalle ihan varmuuden vuoksi. Nyt olen havainnut, että rapsutus lähtee käyntiin kun kosketan sitä alaselkään. Jotain häikkää Nellissä varmaan siis on. Olisikohan lonkan nivelrikko pahentunut? Syringo-oireiksi nämä olisi helppo tulkita, ellei Nelli olisi kuvattu tuloksella A/0mm. Seuraillaan tilannetta ja jos se pahenee ja alkaa häiritä Nellin elämää, niin täytyy tutkia vielä tarkemmin.

Sunnuntaina kisasin Nellin kanssa kolme starttia Nokialla. Oli taas niiiin helppoa! Ihanaa kun koira osaa, eikä tarvitse stressata mistään, sen kun vaan juoksee ja ohjaa. Toivottavasti Nelli pysyisi kisakunnossa vielä pitkään, koska mä todellakin tarvitsen Nelli-terapiaa epätoivoisen Pimu-aksan vastapainoksi. Tuomarina oli Marjo Heino ja ekaa rataa lukuunottamatta radat oli ihan kivat. Eka oli niin outo, ettei edes 8 minuutin tutustuminen auttanut päättämään sopivia ohjauskuvioita.

Minien kisat alkoi etuajassa, ja itsekin ehdin juuri ja juuri rataantutustumiseen. Tutustumisen ajan porukkaa valui pikku hiljaa lämmittelylenkeiltä, joten ihan kaikki ei ehtineet senkään vertaa tutustua rataan. Rata oli kyllä sen verran kinkkinen, että koko aika tuli käytettyä, eikä siltikään jäänyt kovin luottavainen mieli. No, Nellin kanssa väännettiin kuin väännettiinkin nollaa toiseksi viimeiselle esteelle asti, jossa en osannut päättää teenkö kieputuksen vai viskileikkauksen, joten en sitten tehnyt mitään ja Nelli jäi esteen eteen pyörimään. Voihan peee! Taas kerran voisi muistuttaa itselleen, että aina pitää päättää edes joku ohjaus valmiiksi, eikä arpoa kesken rataa! No, nollalla oltais voitettu, että hieman jäi vitonen ärsyttämään, mutta muuten tosi pätevää menoa.

Toinen rata oli paljon helpompi, ei oikeastaan mitään kovin hankalaa kohtaa, mutta kepit koitui meidän kohtaloksi. Juoksin keppien toiselle puolelle pakkovalssille ja ajauduin niin lähelle keppejä, että Nelli sujahti kakkosväliin. Toisella yrityksellä aloitti väärältä puolelta ja vasta kolmas onnasi, joten tässä kului tosi kauan aikaa. Muuten meni oikein kivasti ja lopussa se jopa pysähtyi puomin kontaktille! Ekan radan puomin kontakti mentiin ihan tuurilla.

Kolmas rata oli hyppäri ja siinä sai juosta. Nelli tuntui hitaalta, sillä sain ihan hurjan etumatkan takakaarteessa, joten luultavasti se oli jo hieman väsähtänyt kisarupeamasta, mutta nolla tehtiin ja aikakin riitti kolmanneksi, joten kyllä se ihan kelpovauhtia sittenkin oli kipittänyt. Olipahan nopein ei-borderterrieri.  Hyppyserti meni kakkoseksi tulleelle, joten taas jäätiin nipin napin sertistä.

Tämän vuoden kisat on mahdollisesti nyt käyty. Talvella katsotaan jos mennään johonkin lämpöiseen halliin kisaamaan, mutta mitään tarkempia suunnitelmia ei ole. Katsellaan koska Pimu-aksa alkaa taas masentaa niin pahasti, että on pakko päästä Nellin kanssa nauttimaan. Minni on ollut ihan hyvässä kunnossa nyt, mutta ei sen kanssa nyt uskalla tehdä mitään. Katsellaan joskus keväällä sitten vieläkö siitä yritetään saada agikoiraa. En usko, että ainakaan talvella kannattaa kovasti treenailla sen kanssa. "Mummot" on nyt siis molemmat osa-aikaeläkkeellä. Harmillisen nuorena, mutta rodun huomioon ottaen melko terveinä ne on kuitenkin pysyneet tähän asti.

Olipahan triplanolla lähellä eilen Valkeakoskella! Nelli kulki ihan ajatuksen voimalla ja niiiiin helposti, oikein kunnon terapiakoira. <3 Tuomarina oli Asko Jokinen, jonka radalla oon viimeksi ollut joskus muutama vuosi sitten, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Radat oli vähän väkisin vääntämistä, mutta kyllä siellä joissain kohdissa ihan juostakin sai. Osallistujia oli vain parisenkymmentä, joten nollilla pääsi ihan kivasti palkinnoillekin.

Eka agirata oli varsinainen väkisin vääntö, melkein koko radan joutui viemään koiran ihan kädessä, joten kovin lujaa ei päässyt menemään, mutta me väännettiin nolla! Meinasin kyllä sabotoida radan ihan huolella viimeisellä hypyllä, kun olin ohjaamassa Nelliä puomin paniikkikarjuntakontaktin jälkeen ihan väärälle hypylle, mutta meni se sitten lopulta oikeaan osoitteeseen. Tuomarikin oli hieman naureskellut tälle loppusäädölle. Luokassa tuli vain kaksi ihanneaikaista nollaa ja Nelli oli nopein! Jipii, hieno mummeli.

Toinen rata oli sujuvamman tuntuinen, mutta alussa oli hieman haastava puomin alla poikittain olevaan putkeen lähetys, kun rata jatkui siellä puomin toisella puolella kepeille, joten kiirettä piti ellei koira ampunut putkeen itsenäisesti. Tein puolivarmistelevasti putkeen lähetyksen ja sitten vaan ihan täysiä puomin toiselle puolelle, jossa Nelli jo hieman odotteli mua, mutta ehdin ohjaamaan kepeille. Puomin kontakti oli todella törkeä, ja luulin että siitä tuli meille vitonen. Loppurata sitten mentiin sen takia ihan vasurilla sutaisten ja toiseksi viimeiselle esteelle hyllytettiin, kun Nelli irtosi ihan käsittämättömästi kepeille monen metrin päähän. No, maalissa sitten selvisi, että nollaa me siihen asti oltiin tehty, joten jos siinä kohdassa olisin edes hieman ohjannut, niin oltaisiin saatu tälläkin radalla nolla. No, puomi oli kyllä niin karmea, että siitä olisi kuulunut antaa vitonen, joten ei harmittanut ihan niin paljon oma sähläily. Nelli oli kuitenkin puomia lukuunottamatta superhyvä tälläkin radalla.

Sitten oli vielä jäljellä hyppäri. Vaikutti muuten ihan kivalta ja sujuvalta, mutta kepeille mentäessä oli todella lyhyt matka avokulmaan edelliseltä hypyltä, ei varmasti ollut viittä metriä. Lisäksi tutustuin melkein koko rataantutustumisen ajan väärin kakkosesteenä olleeseen muuriin ja vasta ihan lopussa huomasin katsoa missä puolella se numerokyltti olikaan... Se olikin siis takaakierto, eikä mentykään suoraan. Enkä ollut ainoa, joka tutustui väärin, joten ihan varmasti se kyltti oli muurin toisella puolella jossain vaiheessa ennen rataantutustumista. Rata meni aika mukavasti ja sain Nellin tulemaan ihan kivaa vauhtia. Kepeille menokin onnasi, joten nollalla maaliin. Lopulta sijoituttiin toiseksi alle puoli sekuntia voittajalle hävinneenä. Kyllä sen ajan olisi saanut varmasti jostain kaarroksesta pois, mutta ihan tyytyväinen olin.

Nelli oli niin superkoira, oikein harmittaa jäädä nyt kisatauolle. Täytyy kyllä tälle vuodelle vielä katsoa muutamat kisat, kun kerran se on noin hyvässä iskussa. Minnikin on voinut tosi hyvin nyt koko viikon, mutta on siis edelleen kipulääkekuurilla ja tekee vain pikkuisia hihnalenkkejä.

Eilen kisattiin Nellin kanssa kaksi rataa Takkujen kisoissa. Fiilikset oli hukassa, ohjaustaidot oli hukassa, mutta Nelli meni hienosti. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan hyllytettiin molemmat radat. Itse kisasin aamulla Pimun kanssa, joten koko päivän kisapaikalla viettäneenä en ollut enää ihan parhaassa iskussa Nellin radoilla. Muutenkin olin ihan maxi-koiramoodissa, kun enhän mä ole edes treenannut muilla kuin Pimulla moneen viikkoon.

Fiilikset meni heti aamulla, kun Minni löytyi jostain syystä kodinhoitohuoneesta. Yleensähän Nelli ja Minni nukkuu olkkarin sohvalla tai välillä vierashuoneen sängyllä. Ihmettelin Minniä vähän aikaa, mutta aloin sitten pakkailemaan kisakamoja. Jussi huusi sitten makkarista, että Minni tärisee ja vinkuu ja niinhän se tekikin. Kopeloin sitä joka puolelta, mutta se ei aristanut mitään, tärisi vaan. Annoin sitten sille kipulääkettä ja nostin sängylle Jussin viereen nukkumaan, johon se rauhoittuikin hetken päästä. Sanoin Jussille, että jos se on tuollainen vielä myöhemminkin päivällä, niin vie sen saman tien päivystykseen. Kisapaikalle tihkui tietoja Minnin tilasta vähitellen ja koska tila ei tuntunut paranevan, noin klo 12 aikaan Jussi lähti viemään sitä lääkäriin. Juuri ennen Nellin ekaa rataa Minni oli kotiutunut lääkäristä ja diagnoosina selkävaivat. Mitään tarkaa kipukohtaa ei ollut löytynyt, mutta selkää se oli aristanut. Välilevyn pullistumaa eläinlääkäri oli hieman epäillyt. Nyt syödään kipulääkkeitä pari viikkoa ja pidetään Minni pakkolevossa. Saa nähdä tuleeko siitä enää agikoiraa, kun jatkuvasti on jotain vaivaa. Tänään se onneksi oli jo paljon pirteämpi ja yritti kovasti kielloista huolimatta juoksennella pihassa kun käytin sen tarpeilla.

Sitä ei nyt sitten tiedä, että liittykö tämä vaiva jotenkin aikaisempiin ontumisiin vai onko joku ihan muu? On tietty mahdollista, että sille on sattunutkin jotain. Koirat oli lauantaina keskenään kotona sen aikaa kun olin katsomassa kolmosten kisoja, eikä Jussikaan ollut kotona. Tosin lauantaina illalla käytiin melkein tunnin lenkki ja silloin se vielä köpötteli ihan normaalisti. Väkisinkin mielessä on jo sekin, että Minnin agiura oli nyt tässä.

Nellin olen ilmoittanut vielä ensi sunnuntain Valkeakosken kisoihin. Sen jälkeen tulee pidempi kisatauko sillekin.

Nelli kisasi eilen Janakkalassa kaksi agirataa. Tuomarina Ritva Herrala, joten radat oli kivat juoksupätkät ilman turhaa vääntämistä. Lähdin radoille rennolla fiiliksellä ja vain pitämään hauskaa Nellin kanssa. Me ei enää keräillä mitään SM-nollia eikä meillä muutenkaan ole enää mitään tavoitteita, joten kisataan vaan sen takia kun se on niin kivaa.

Ekalla radalla vedin ihan alussa Nellin A:sta ohi. En käskyttänyt kunnolla, joten se vaan tuli perässä. Tosi harmillinen moka, sillä se oli ainoa koko radalla ja me mentiin lujaa! Virheen korjaukseen kului aika kauan, koska tehtiin toosi pitkä ylimääräinen lenkki, joten ei saatu vertailukelpoista aikaa, mutta epäilen, että kolmen kärkeen olis nollalla päästy.

Toinen rata oli melkein eka toiseen suuntaan ja vitsi kun juostiin taas lujaa. Toiseksi nopein aika koko luokassa, mutta en käskyttänyt kontakteilla mitään, joten ne roiskaistiin ja tulokseksi kymppi. Silti oon tosi tyytyväinen Nelliin, se oli hieno rata. Etenemä 4,14 m/s. Video löytyy täältä: http://vimeo.com/27146305

Ilmoitin Nellin seuraavaksi Takkujen kisoihin 14.8. Siellä päästään hyppärillekin, kivaa! Minni huilailee varmaan elokuun ajan ja katsellaan sitten mitä sen kanssa tehdään vai päästetäänkö se jo eläkkeelle.